Vauhdikas vuoteni 2020

Ei, otsikossa ei lue poikkeuksellinen vuosi, koska tämä vuosi ollut varmasti itse kullekin hyvin poikkeuksellinen. Omalta osaltani tämä on ollut enemmänkin vauhdikas vuosi, jossa on riittänyt nopeita käänteitä ja uuden omaksumista pikavauhtia.

Tänä vuonna teemat voi kiteyttää kolmeen hästägiin

  • #korona
  • #ilovemyjob
  • #crazydoglady

#korona

Vuosi alkoi rauhallisesti ja työt jatkuivat uusien ideoiden testaamisella ja konseptoinnilla, joiden tavoitteena oli mm. lisätä vuorovaikutusta THL:n somekanavissa. Pääsimmekin jo mukaviin tuloksiin, kunnes 20.1.2020 THL julkaisi ensimmäisen tiedotteen koronasta ja sen jälkeen kaikki kanavat räjähti ja erityisesti some. Eipä tarvinnut enää miettiä, miten voimme lisätä vuorovaikusta, kun kysymyksiä ja kommentteja tuli ovista ja ikkunoista jokaisessa kanavassa. Kaikki muut työt sai siirtyä jonnekin hamaan tulevaisuuteen työtehtävien heittäessä kuperkeikkaa ja korona hallitsi jokaista työpäivää 150 prosenttisesti.

Kaksi ensimmäistä kuukautta hoidin somepäivystä yksin ja täytyy myöntää, että välillä tuli itku, kun viestejä tuli satoja päivässä. Yhtä viestiä ei edes ehtinyt lukemaan, kun jonossa oli jo kymmeniä uusia. Samaan aikaan tein somemainontaa ja sisällöntuotantoa, joten päivät venyivät pitkiksi ja unet jäi vähiin.

Tilanteet saattoivat muuttua jopa tunneissa ja joskus se, mitä olin aamulla jollekin kysyjälle vastannut, oli jo iltapäivällä vanhentunutta tietoa. Joten mallivastauksia päivitettiin jatkuvasti ja uusia vastauksia tarvittiin koko ajan lisää. Mutta tuossa ajassa opin ehkä enemmän kuin normaali aikana olisin ikinä oppinut ihan jo koronaan liittyen, mutta myös someen liittyen.

Onneksi maaliskuussa sain päivystykseen apuja ja sain ympärilleni somepäivystystiimin, josta on tullut tämän vuoden aikana kultaakin arvokkaampi. Tiimi hitsautui nopeasti yhteen ja toinen toistamme tukien on jaksettu.

Toki uuden tiimin myötä piti rakentaa yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat, jotka olivat osittain vain omassa päässäni, loput piti luoda tyhjästä. Ohjeiden lisäksi saimme kolmeksi kuukaudeksi testiin some hallintatyökalun, joka todettiin testin jälkeen niin hyväksi, että päätimme hankkia sen. Tämä oli ihan ehdoton hankinta, koska niin suuria volyymejä kuin mitä hoidamme, ei kertakaikkisesti pysty hoitamaan pomppimalla eri kanavissa (Facebook, Instagram, Twitter ja LinkedIn). Joten sen lisäksi, että piti ymmärtää jotain koronasta, niin opettelimme täysin uudet toimintatavat ja työkalun käytön maalis-huhtikuussa, jolloin oli kaikista pahin aika ja koko Suomi suljettiin.

Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten kummassa selvisin keväästä. Mutta ehkä työkavereiden tuki, intohimo työtä kohtaan ja työskentely näin ainutlaatuisen tilanteen ytimessä piti vauhdissa.

Kesällä kommenttien määrä laski muutamaan tuhanteen viikossa ja pystyimme päivystyksessä siirtymään yhteen päivystäjään päivässä kahden sijasta. Samalla lopetimme myös viikonloppupäivystyksen. Tämä tuli tarpeeseen, koska olimme kaikki aika väsyneitä. Päivystys on henkisesti raskasta, kun sitä pahaa tulee niin paljon. Toki valtaosa seuraajista on ihan mahtavaa ja ihanaa porukkaa ja kyllä ne positiiviset palautteet oikeasti merkitsee paljon. Mutta jos teki pari kolme päivää putkeen pelkkää päivystystä, niin sen jälkeen oli aivan puhki ja tuntui, että on ihan kyvytön tekemään mitään ja ne todella julmat kommentit tunkeutuivat uniin ja pyöri mielessä 24/7.

Myös riittämättömyyden tunne kalvoi ja kalvaa edelleen mieltä, kun kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Varsinkin alussa, kun tauti oli vielä uusi ja tutkimusta vasta tehtiin, ei vastauksia kertakaikkisesti ollut. Toisaalta meillä ei myöskään ole kristallipalloa, jotta voisimme vastata, että päivänä xx.xx kysyjä voi lähteä reissuun tai korona loppuu. Kuitenkin halu vastata on kova, koska ihmisillä on huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta ja haluaisin niin kovasti helpottaa kysyjien oloa. Nyt tämä riittämättömyyden tunne on taas nostanut päätään, kun rokotekysymykset ovat alkaneet.

Onneksi saimme ja saamme edelleen apua työterveyshuollosta ryhmä – ja yksityisten keskustelujen muodossa näiden tuntemusten läpikäyntiin ja hallintaan.

Myös loppuvuosi on mennyt yhden päivystäjän vahvuudella, paitsi maanantaisin on kaksi päivystäjää, jotta saamme käytyä viikonloppujen vilkkaat keskustelut läpi. Mutta ehkä tässä ensi vuonna saa lisätä vahvuutta, kun koronarokotteen myötä on somekanavat alkaneet laulamaan.

Pandemioita on aina tullut ja mennyt, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmisillä on some käytännössä koko ajan kädessä, joten sen rooli niin hyvässä kuin pahassa on jotain, mitä ei ennen ole nähty. Kaikilla mittareilla mitattuna (seuraajamäärät, kattavuus, vuorovaikutus) somekanavamme räjähtivät. Esim. vuoden alussa meillä oli Instagramissa 3700 seuraajaa ja nyt seuraajia on yli 40 000. Myös muissa kanavissa seuraajamäärät ovat tuplaantuneet tai triplaantuneet.

Myös somemyrskyjä tulee ja menee, mutta ne ei kestä kovin pitkään ja aihe ei yleensä koske ihan jokaista ihmistä. Mutta korona vaikuttaa jokaisen elämään ja tämä on kestänyt ja kestää vielä pitkään. Joten tämä on myös kestävyyslaji, koska THL on koko ajan kaiken ytimessä. Jos jossain lukee tai sanotaan jotain edes viitteitä koronasta, niin se on minuutissa kanavissamme, vaikka asia ei edes liittyisi THL:ään.

#ilovemyjob

Kesällä sain mahtavia uutisia, kun työsopimustani jatkettiin toukokuuhun 2021. Yksi huoli helpotti hetkeksi.

Vaikka vuosi on ollut aika raskas, niin onhan tämä ollut aivan huikea kokemus, semmoinen ”once in a lifetime” kokemus. On upeata, että olen saanut olla mukana tässä kaikessa ja kantaa omalta pieneltä osaltani korteni kekoon tekemällä työtä, joka on merkityksellistä koko yhteiskunnan kannalta.

Vuoden loppuhuipunnuksena tein elämäni ensimmäisen lehtihaastattelun, kun Huvudstadsblabet pyysi haastattelua, millaista on työskentely somen parissa korona-aikana. Jännitti kovasti, mutta jutusta tuli oikein kiva koko sivun juttu painettuun lehteen ja jutusta on myös nettiversio.

Kun toimittaja kysyi, mikä auttaa jaksamaan töissä, niin listasin kolme asiaa, jotka auttaa omalla kohdallani

  • Työyhteisön tuki, erityisesti sometiimin tuki
  • Avoin keskustelukulttuuri, asiasta kuin asiasta voi puhua
  • Kannustavat viestit seuraajiltamme

Mitä tästä vuodesta jää mieleen?

Ehkä parhaiten jää mieleen se, mitä on oppinut sekä ammatillisesti että itsestään.

Ehdottomasti vuoden parhaimmistoon nousee meidän sometiimi, jota yritän parhaani mukaan ohjata eteenpäin ja luovia myrskystä toiseen. Yhdessä olemme nauraneet, itkeneet, autettu ja tuettu toinen toistamme. En muista, että olisin ollut koskaan aiemmin ollut näin hyvin hitsautuneessa ja tiiviissä tiimissä, vaikka teemmekin kaikki etätöitä. Melkeinpä jo linjoja pitkin pystyy tunnistamaan toisen fiilikset. Ei tätä päivystyshommaa oikein tajua ennen kuin sitä on itse tehty, sen verran hullun hommaa tämä ajoittain on.

Myös on ollut upea huomata, kuinka koko THL:n henkilökunta ymmärtää, että korona vie nyt vaan kaiken työajan ja esim. sähköpostini laahaa välillä yli viikon myöhässä. Joten aina, kun vastailen johonkin meiliin aloittamalla: ”Pahoittelut, että vastaukseni on viivästynyt, mutta korona…”, niin aina saan paluuviestin ”Ei haittaa, ymmärrän kyllä. Tsemppiä teille!”. On ollut myös hienoa olla mukana koronaviestinnän porukassa, jossa jokainen venyy ties mihin solmuun, jotta asioita saadaan eteenpäin ja levitettyä oikeata tietoa maailmalle.

Yhteistyö somejättien kanssa on ollut hyvin antoisaa ja mielenkiintoista. Erityisesti yhteistyö Facebookin yhteyshenkilön kanssa on ollut opettavaista ja hyvin inspiroivaa. Olen kyllä oppinut niin paljon uutta Facebookista, vaikka luulin tietäväni miten Facebook tai Instagram toimii. Tämän pandemian aikana kyllä huomaa, että kyllä se Facebook on edelleen se ison kanava, jota ihmiset käyttää ja missä ihmiset tavoittaa parhaiten.

Myös yhteistyö muiden organisaatioiden kanssa on ollut mielenkiintoista. Valtioneuvoston kanslian somepoppoon järjestämät säännölliset sometsekit ovat olleet antoisia. On ollut kiva kuulla muiden organisaatioiden somejutuista ja ehkä sieltä on muutama opinhippunenkin tarttunut matkaan.

Myös tärkeys oikean ja luottettavan tiedon levittämisestä on saanut ihan uuden merkityksen. Ehkä olen elänyt jossain omassa pikku kuplassani, jossa on itsestään selvää luottaa tutkittuun tietoon ja viranomaisiin. Nyt olen saanut huomata, että on yllättävän paljonkin ihmisiä, joille tämä ei olekaan itsestään selvää. Joten on entistä tärkeämpää levittää sitä oikeata ja luotettavaa tietoa eteenpäin ja korjata virheellistä tietoa. Ei nyt ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleeni, että tekisin työtä, jossa salaliittoteoriat ja valeuutiset olisivat osa jokapäiväistä työtäni. Jaksan vieläkin melkein päivittäin ihmetellä, miten ihan normaalin ja täysijärkisen oloinen ihminen voi uskoa mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita, joita hän on lukenut jostain huuhaa.com sivustolta, ja levittää niitä eteenpäin totuutena.

#crazydoglady

Koirahommelit menivät alkuvuodesta jäähylle, kun alkuvuosi meni Idefixin toipuessa suuresta leikkauksesta. Kahden viikon sairauslomasta tulikin viisi viikkoa ennen kuin Idefix oli taas jo oma itsensä.

Sitten Suomen Kenneliitto pisti kaverikoiratoiminnan tauolle, jossa olemme mukana Idefixin kanssa. Eipä siinä montaa päivää mennyt, kun rajat meni kiinni ja reissut Miloun kanssa peruuntui.

Mutta pari reissua sentään ehdittiin tekemään ennen rajojen sulkua ja sitten elokuussa piipahdettiin Norjassa juuri ennen kuin Norja meni taas kiinni. Kaikki kolme reissua olikin sitten täydellisiä ja Miloun titteliriviin tuli viisi uutta titteliä. Erityisen onnellinen olen, kun Milousta tuli Champion International de Beauté (C.I.B.) eli kansainvälinen muotovalio. Milou on minun ensimmäinen C.I.B.

Miloulla oli kiireinen vuosi, kun hänen luona kävi Miloun mielestä hurmaavan tuoksuisia schipperke tyttöä. Nyt Milou on neljän pentueen ja viidentoista pennun ylpeä isä. Myös Idefixin perintö sai jatkoa, kun Idefixistä tuli isoisä.

Kun kaikki koirathommat peruuntui, niin tänä vuonna olemmekin keskittyneet lenkkeilyyn ja ulkoiluun.

Katse ensi vuoteen

Valoa tunnelin päässä on jo näkyvissä, kun rokotukset ovat alkaneet. Joten toivotaan, että ensi vuonna pääsemme palailemaan jonkin sortin normaaliin. Kyllä jo matkakuume alkaa olemaan jo sietämätön.

Nykyinen työsopimukseni ja viransijaisuus jatkuu toukokuun loppuun asti. Joten vielä muutama kuukausi epävarmuutta tiedossa, että jatkuuko työt vai ei. Hartaasti toivon, että jatkoa on tiedossa, koska THL tuntuu edelleen kuin kotiinsa menisi ja vaikka ei enää olekaan käynnissä se ruusunpunaisin kuherruskuukausi, niin kuitenkin #ilovemyjob

Parempaa uutta vuotta 2021!

-Malena-

Videolla Miloun saavutukset vuonna 2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: