Tammikuisen Kreikan matkan jälkeen töissä oli kovasti kiirettä, joten oli todella hyvä paikka pitää pieni tauko ja lähteä viikonlopuksi uusiin maisemiin. Tällä kertaa suunta oli Skopje, Makedonia ja reissuun lähdimme Miian ja Fannin kanssa. Reissu oli 21.-24.2.2020 ja Skopjessa odotti keväinen sää.
Perjantai aamuna tapasimme lentokentällä ja päivä menikin matkustaessa. Lensimme Turkish Airlanesilla Istanbulin kautta Skopjeen. Päivähän siinä vierähti ja Skopjeen saavuimme iltamyöhään. Koska kello oli jo niin paljon, niin kävimme vain nopeasti syömässä, iltalenkillä ja sitten olimmekin valmiita nukkumaan.
Lauantai
Aamulenkin ja aamiaisen jälkeen taksin kyytiin ja sunnaksi näyttelypaikka. Näyttelypaikka oli urheiluareena, jossa järjestetään mm. koripallokisoja, konsertteja ja muuta taphtumia. Joten olisi voinnut luulla, että siellä olisi ollut joku ravintola. Mutta eipä tietenkään ollut, joten taas jouduimme pärjäämään aamupalalla koko päivän.
Toimistosta saimme näyttelynumerot ja arvostelulomakkeet. Vaikka muutoin kehät pyöri melkein kuten missä tahansa muualla, niin arvostelulomake piti viedä aina itse kehäsihteerille ennen omaa arvostelua. Täytetyn lomakkeen sai sitten arvostelun jälkeen täytettynä takaisin. Toinen erikoisuus kehässä oli, ettei siellä ollut lainkaan pöytää. Tuomarin kanssa molemmat kyykisteltiin, kun näytin hampaita. Tuomarit ei myöskään itse katsoneet hampaita vaan ne näytettiin itse.
Lauantaina meillä oli kaksi näyttelyä. Ensimmäinen oli kansallinen näyttely ja meillä oli tuomarina paikallinen Pero Nozinovski. Milou kipustteli erinomaisesti ollen rotunsa paras sertin kera.
Toinen näyttely oli kansainvälinen näyttely ja tuomarina oli paikallinen Filip Bogoevski. Pieniä monsterin elkeitä oli huomattavissa Milousta ja ihan vähän oli pakko napsia hameenhelmaa, mutta ilmeisesti tämä oli tuomarista ok, koska Milou oli jälleen rotunsa paras sertin ja cacibin kera.
Koska kasassa oli nyt kaksi sertiä Milousta tuli Makedonian muotovalio.
Onneksi vahvistuksen sai tehtyä heti paikan päällä. Myös matkakaveri Fanni valioitui.
Pitkän päivän päätteksi kurvattiin hotelli ja käytiin syömässä, jonka jälkeen olimme valmiita nukkumaan.
Sunnuntai
Sunnuntaina sai nukkua hieman pidempään, kun näyttelypaikalla piti olla vasta klo 10.
Kun kurvasimme näyttelypaikan pihalle, eräs rouva sanoi, että paikka on muuttunut ja näinhän se oli. Kehät oli siirretty ulos viereiselle tenniskentälle. No, pikkaisen meinaisi vilu tulla, kun emme olleet ihan varautuneet ulkonäyttelyyn. Onneksi aurinko kuitenkin paistoi ja ilmassa oli keväinen tuntu.
Milou oli kehänsä ensimmäinen koira. Tällä kertaa tuomarina oli romanialainen Calin-Lucian Margineanu. Tuloksena Rotunsa paras sertin ja CACIBin kera.
Näin Milousta tuli Makedonian Grand Muotovalio.
Tällä kertaa valiovahvistuksen sai vain maksettua toimistossa, ja itse vahvistus tulee perästä postin mukana. Myös Fannista tuli Grand Muotovalio ja parin tunnin päästä pääsimme lähtemään näyttelypaikalta. Olimme päättäneet ettei jäädä ryhmäkehiin, koska halusimme nähdä Skopjeakin vähän.
Pieni lepo hotellilla ja sitten lähdimme kiertelemään kauniissa auringon paisteessa Skopjea. Kaupunki oli nätti ja silmiinpistävintä oli kymmenet ja taas kymmenet patsaat, joita oli ihan joka paikassa vieri vieressä. Iltapäivä vierähti nopeasti patsaita pällistellessä.
Illalla menimme syömään ja juhlistamaan uusia valioita ja onnistunutta reissua. Ravintolassa kaikki meni hyvin, kunnes oli maksun aika. Tarjoilija ilmoitti ettei heillä ole korttimaksulaitetta ja pitää maksaa käteisellä. No, eihän meillä enää käteistä ollut, koska kaikki oli tuhlattu ettei sitä turhaan jää. Pitkällisen keskustelun jälkeen yksi fiksu tarjoilija haki korttikoneen naapuriravintolasta ja saimme laskun maksettua.
Maanantai
Hyvien yöunien jälkeen oli aika suunnata lentokentälle ja kohti kotia. Erikoista oli, että Skopje kentällä koirat piti pitää koko ajan kassissa. Yleensä koirat ovat saaneet kävellä hihnassa ja ne on pitänyt laittaa kassiin ennen koneeseen nousua.
Lennot sujuivat hyvin ja Suomessa pääsimme tulliin, jossa tarkastettiin huolellisesti koirien paperit ja mikrosirut.
Kotona olimme alkuillasta väsyneenä mutta onnellisena.
Lopuksi
Skopje yllätti tosi positiivisesti. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja puhuivat hyvin englantia. Kaupunki oli siisti ja irtokoiria ei juurikaan näkynyt.
Mieleen jäi myös näyttelyssä paikallisen rodun erikoisnäyttely, jossa oli n. 15 koiraa ja jokaisella oli Makedonian lippu remmissä kiinni. Olipa yhdellä esittäjällä kansallispuku päällä.
Kiitos Miia ja Fanni taas hienosta reissusta ja matkaseurasta. Toivottavasti vielä joskus päästään reissaamaan yhdessä.
-Malena-
Vastaa