Keväinen roadtrip Riikaan

Vuoden ensimmäinen matkamme suuntautui Latviaan ja Riikaan. Kevättä oli jo selkeästi ilmassa, joten tämä oli täydellinen pieni irtiotto arjesta ja samalla ensimmäinen kunnon maistiainen keväästä. Luvassa oli roadtrip hyvässä seurassa, kun ystäväni Riikka lähti mukaan. Tietenkin myös Schipperke Milou oli messissä, koska tokihan reissuun kuului myös koiranäyttelyitä.

Matka alkaa

Perjantaina 13. maaliskuuta starttasimme auton Miloun kanssa aikaisin kotoa, haimme Riikan kyytiin ja suuntasimme Länsiterminaaliin. Parin tunnin laivamatka meni rattoisasti aamupalan merkeissä.

Tallinnaan saavuttiin aurinkoisessa säässä, ja siitä matka jatkui kohti Riikaa. Mitä etelämmäksi ajoimme, sitä lämpimämmäksi sää muuttui. Kevät todellakin tuli vastaan, vaikka ihan vielä ei ollut puissa lehtiä.

Ajoimme muutaman pysähdyksen taktiikalla, jotta Milou sai jaloitella ja me vähän oikoa selkää. Näin matka sujui rattoisasti, ja saavuimme Riikaan alkuillasta.

Viime kerrasta viisastuneena hotellimme ei sijainnut ihan keskustassa, vaan olimme joen toisella puolella ison puiston vieressä, kuitenkin lähellä näyttelypaikkaa. Tämä osoittautui oikein toimivaksi ratkaisuksi.

Pitkän ajomatkan jälkeen teki hyvää lähteä kunnon lenkille ja nauttia keväisestä illasta. Täytyy myöntää, että aikainen herätys ja pitkä päivä alkoivat tuntua, joten eipä siinä kauaa tarvinnut miettiä, kun olimme jo valmiita nukkumaan.

Näyttelytäyteinen lauantai

Aamu alkoi mukavan rauhallisesti. Meidän kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten saimme tehdä pitkän aamulenkin, syödä aamupalan rauhassa ja valmistautua ilman kiirettä.

Aamulenkillä tuli vielä kiva yllätys, kun törmäsimme schipperke-tuttuun. Milou oli aivan haltioissaan tavatessaan hurmaavan schipperketytön.

Näyttelypaikka oli muutaman minuutin päässä hotellilta. Lauantaina oli kansainvälinen koiranäyttely ja tuomarina toimi Ruth Wagner-Hornstein Luxemburgista. Schipperkejä oli ilmoitettu neljä, ja kaikki olimme Suomesta.

Siinä höpötellessä aika meni nopeasti, ja yhtäkkiä olikin Miloun vuoro mennä kehään.

Milou kipsutteli oikein mallikkaasti, ja täytyy myöntää, että taas sai pyyhkiä silmäkulmia, kun tulokset varmistuivat:

VET-ERI1
VET-SERTI
VET-CACIB
VET-ROP
PU1
VSP

Näillä tuloksilla Milousta tuli

Latvian ja Baltian veteraani muotovalio

Onnenhuumassa lähdin hoitamaan valiovahvistuksia, ja no, se olikin oma pieni prosessinsa. Ensin jonotin reilu puoli tuntia päästäkseni koppiin, jossa annoin arvostelun ja maksoin. Sitten sanottiin, että diplomit voi noutaa tunnin päästä.

Tunnin päästä ne eivät tietenkään olleet valmiina, joten siinä odoteltiin vielä toinenkin tunti. Eipä siinä, pääasia että homma hoitui paikan päällä.

Sitten tulikin kiire vielä BIS-veteraanikehään tekemään kunniakierroksen, ja sen jälkeen olimmekin valmiita palaamaan hotellille.

Koska kello oli jo paljon ja näyttelypäivä vei yllättävän paljon energiaa, päätimme jäädä hotellille syömään. Tämä ei ollut lainkaan huono ratkaisu. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi, alkupala oli jo niin täyttävä, että pääruoan kanssa sai vähän tsempata.

Iltapuuhien jälkeen uni vei nopeasti mennessään.

Sunnuntai – ja Miloun iso yllätys

Hauska sattuma oli, että sunnuntain kehä oli minuutilleen samaan aikaan kuin lauantaina, klo 12.42. Joten sama hyväksi todettu kaava toistui. Rauhallinen aamu, pitkä lenkki ja kiireetön aamupala.

Sitten oli aika pakata tavarat autoon, sanoa heipat hotellille ja suuntaa vielä kerran näyttelypaikalle.

Sunnuntain näyttely oli myös kansainvälinen, ja tuomarina toimi Marian Dragneșcu Romaniasta. Paikalla oli samat schipperket kuin edellisenä päivänä.

Milou esiintyi jälleen hienosti, tällä kertaa jopa vähän liiankin innokkaasti, sain oikeasti juosta perässä. Tulokset olivat taas huikeat:

VET-ERI1
VET-SERTI
VET-CACIB
VET-ROP
PU1

Suurin yllätys tuli ROP-kehässä, kun tuomari valitsi Miloun rotunsa parhaaksi (ROP) koiraksi. Ihan niin kovasti yllätyin, että tuomarikin nauroi ja kysyi, enkö aio ottaa ruusuketta vastaan.

No, tokihan se meille kelpasi. Olin vain ihan pökerryksissä.

Onhan se aika hienoa, että lähes 9-vuotias Milou vetää edelleen tällaisia suorituksia. Ei taaskaan vältytty ilonkyyneliltä.

Koska tarkoituksena oli vielä ajaa samana päivänä Tallinnaan, kävin ilmoittamassa näyttelytoimistoon, ettemme jää ryhmäkehiin. Kävimme vielä syömässä näyttelypaikalla, ja sitten oli aika suunnata Audin nokka kohti Tallinnaa.

Illaksi Tallinnaan

Matka Riikasta Tallinnaan sujui mukavasti auringonpaisteessa, muutamaa hieman erikoisesti ajavaa rekkakuskia lukuun ottamatta. Alkuillasta saavuimme Tallinnaan.

Hotellimme sijaitsi aivan satamassa, mikä oli seuraavan päivän kannalta todella kätevää. Koska kello oli jo paljon ja vettäkin satoi, teimme vain nopean iltalenkin Miloun kanssa. Sillä välin Riikka kävi hakemassa kaupasta iltapalaa.

Iltapalan jälkeen ei paljon tarvinnut miettiä, mitä tekisi. Uni tuli nopeasti.

Maanantaina kotiin

Maanantaina laivamme lähti vasta puolilta päivin, joten saimme taas nauttia aamusta ilman kiirettä. Koska aikaa jäi vielä hyvin, päätimme tehdä pienen retken Tallinnan vanhaankaupunkiin.

Yleensä paikka on täynnä ihmisiä ja kuhinaa, mutta maanantaiaamuna se oli lähes autio. Kaikki paikat olivat kiinni, eikä missään näkynyt juuri ketään. Oli vähän outoa, mutta samalla aika ihanaa. Sai kävellä ihan rauhassa.

Sitten oli aika hakea auto hotellin autotallista ja suunnata laivalle.

Laivamatka meni lounaan merkeissä, ja eipä aikaakaan, kun olimme takaisin Helsingissä. Veimme Riikan kotiin ja hurautimme siitä suoraan kotiin. Kotona olimme noin neljän aikaan iltapäivällä.

Lopuksi – reissun parhaat hetket ja vähän haikeutta

Oli superkivaa, että Riikka lähti mukaan. Kerrankin oli kunnolla aikaa jutella ja vaihtaa kuulumisia.

Miloun tulokset eivät olisi voineet olla paremmat, ja olen kyllä ihan valtavan ylpeä pikkuherrasta.

Mutta täytyy myöntää, että olo on myös hieman haikea. Nyt Miloulla on Baltiasta kaikki se, mitä olen toivonut. Voi hyvinkin olla, että tämä oli meidän viimeinen reissumme Baltiaan.

Mutta eipä sitä koskaan tiedä, mihin tassut vievät.

– Malena