Puolen vuoden tauon jälkeen päätin rohkaista mieleni ja lähteä reissuun. Koronan takia suurin osa näyttelyistä on peruttu ja matkustusrajoitukset ovat hankaloittaneet matkustamista. Norjaan kuitenkin pääsi matkustamaan, joten ei muuta kuin matkaan.
Tämä matka oli kaikin puolin jännittävä ja ylitin omia rajojani, koska lähdin matkalle ensimmäistä kertaa ikinä yksin vain Milou matkaseurana. Toki korona toi myös oman mausteensa matkustamiseen. Mutta ajattelin, että täytyy vaan lähteä kokeilemaan onneaan Norjaan.
Perjantai 28.8.2020
Alunperin meidän piti lähteä lauantaina, mutta lauantain lento peruttiin ja lentoni siirtyi perjantaille. Joten perjantai iltapäivällä kurvattiin lentokentälle, jossa oli kyllä omituinen tunnelma. Yleensä kenttä on täynnä ihmisiä ja kaupat ja kahvilat ovat auki. Nyt suurin osa kaupoista oli kiinni ja ihmisiä oli vain murto-osa normaalin. Kuulutuksia koronasta tuli taukoamatta ja koronakylttejä oli joka paikassa. Tunnelma oli jotenkin hyvin aavemainen.
Onneksi lento Osloon ei kestänyt kuin reilu tunnin, koska maski ei todellakaan sovi minulle. Saan siitä kovan päänsäryn. Koska matkamme jatkui lauantaina kohti Stavangeria, olimme yötä lentokentän läheisyydessä. Ilta meni nopeasti, kun kävin syömässä hotellin ravintolassa, jossa olin ainoa asiakas, ja teimme pitkän lenkin Miloun kanssa.
Lauantai 29.8.2020
Lauantai aamuna lensimme Oslosta Stavangeriin, Norjan länsirannikolle. Stavangerista oli vartin taksimatka Sandnesiin, jossa hotellimme oli. Tiesin kyllä, että Norja on kallis maa. Mutta realiteetti iski, kun 15 min. taksimatka maksoi 50 €!
Kun olin saanut hotellihuoneeni ja tavarat huoneeseen, lähdimme tutkailemaan Sandnesiä. Sandnes oli nätti pikkukaupunki. Mutta se oli aika nopeasti kierretty läpi ja ilmeisesti koronasta johtuen monet kaupat ja ravintolat oli kiinni. Päivä kuitenkin sujahti nopeasti Sandnesiä ihmetellessä ja olikin aika mennä nukkumaan.
Sunnuntai 30.8.2020
Näyttelypäivä valkeni aurinkoisena ja oli aika suunnata näyttelypaikalle, joka oli noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Aamupalan jälkeen taksi nouti meidät ja suuntasimme Orreen.
Näyttelyssä oli todella hyvin huomioitu korona. Näyttelyyn sai saapua puoli tuntia ennen oman koiran arvostelua ja sieltä piti poistua heti, kun oma koira oli arvosteltu. Ryhmäkehiä ei ollut. Alue oli myös lohkottu neljään osaan ja omalta lohkolta ei saanut poistua. Näyttely oli ulkona pellolla, joten turvavälit oli todella helppo pitää ja ihmisiä ei ollut paljoa, koska ohjeita noudatettiin. Me olimme hieman etuajassa ennen meidän sisäänpääsy aikaa ja meitä ei todellakaan päästetty sisälle ennen kuin oli meidän aika.
Kun saavuimme näyttelypaikalle, taivas meni pilveen ja tuuli niin kovaa, että meinasi lähteä tukka päästä, vähän vettäkin sateli. Paikalliset olivat fiksuja toppatakit päällä, mutta minullahan oli kukkamekko ja leggingsit, joten meinasin jäätyä pystyyn. Onneksi mukana oli fleecepeitto, joten kökötin siihen kietoutuneena kehän laidalla.
Paikalla oli oikein mukava norjalainen schipperke kasvattaja ja hänen ystävänsä omien koiriensa kanssa ja aika meni nopeasti jutellessa. Mukava tutustua paikallisiin schipperke ihmisiin ja heidän koiriin.
Tuomarina meillä oli norjalainen Karl Eddie Berge, oikein mukava tuomari, joka kohteli koiria todella kivasti. Miloun esiintyminen meni vähän niin ja näin, koska paikalla olleella schipperke nartulla oli juoksu ja Miloun ajatukset oli aivan jossain muualla kuin kehässä. Mutta onneksi tuomari ymmärsi, miksi urokset halusivat vain pois kehästä nartun luokse. Esiintymisestään (tai sen puutteesta huolimatta) Miloun tulokset: ERI, SA, PU1, SERT ja ROP! Tällä tuloksella Milousta tuli Norjan muotovalio! Taas aukesi meikäläisen kyynelkanavat ja tärisin onnesta ja ehkä myös kylmyydestä. Olin niin varma, että Norjassa tulemme käymään usein ennen kuin serti osuu kohdalla ja nyt se tuli ensimmäisellä yrittämällä.
Milousta tuli Norjan muotovalio
Kehän jälkeen taksi tuli hakemaan meidät ja vei meidät hotellille. Koska olin kuitenkin kolmisen tuntia palellut hyytävässä tuulessa vain muutaman sadan metrin päässä avomerestä kukkamekossani, oli pakko mennä sänkyyn ja peiton alle lämmittelemään. Mutta kannatti palella, kun sain sen, mitä salaa toivoin, Miloun 10. maavalio oli plakkarissa.
Alkuillasta hain pizzan hotellihuoneeseen ja lepäiltiin Miloun kanssa telkkua katsellen. Iltalenkin jälkeen olikin aika mennä nukkumaan.
Maanantai 31.8.2020
Aamupäivällä lensimme Stavangerista Osloon, jossa meillä oli neljän tunnin odotus Helsingin koneeseen.
Muutoin kaikki meni paremmin kuin hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun alkoi boarding Helsingin koneeseen ja pistin Miloun laukkuun, laukun vetoketju hajosi. Pieni paniikki tuli, mitä ihmettä teen, että saan kassin kiinni ja Milou ei lähde kassista pois. Kääk! Kassissa onneksi roikku kolme avaimenperän näköistä killutinta ja sain kassin suun kolmesta kohdasta kiinni. Toki Milou olisi päässyt kassista ulos jos olisi halunnut. Kerroin tilanteen lentoemännälle ja hän lohdutti, että koneessa ei ole kuin 23 matkustajaa ja jos saan se pidettyä jotenkin kassissa, niin kaikki on hyvin. No, lentomatka ei minua huolettanut, koska Milou nukkuu tyytyväisenä kassissa. Mutta Helsinki-Vantaalla vähän jännitti, koska meillä oli bussikuljetus koneesta terminaaliin, jossa oli passintarkastus. Pieniä haasteita oli, kun Milou oli sitä mieltä, ettei enää ole kassissa, mutta jotenkin selvisimme viimeisille oville ennen tuloaulaa. Siinä kohtaa Milou hyppäsi kassista ulos. Mutta enempää kassin ei onneksi tarvinnutkaan kestää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Lopuksi
Koronan vaikutus näkyi kyllä joka paikassa, varsinkin lentokentillä. Huvittavinta ehkä oli, etten nähnyt yhtään ihmistä, joka olisi käyttänyt maskia oikein. Kyllä sitä kaikki räpelsi, otti välillä pois tai kanniskeli sitä. Passintarkastuksessa tämän huomasi oikein hyvin, koska maski piti ottaa pois tunnistamista varten. Joten kaikkihan otti maskin pois tai laittoi leuan alle ja pisti sen sitten takaisin, kun rajavalvoja antoi luvan. Ei siinä jonossa kukaan alkanut puhdistamaan käsiään ja laittamaan uutta maskia.
Yksinkin voi matkustaa ja voin lähteä toistekin. Mutta eihän se ole sama kuin se, että on kaveri mukana, jonka kanssa voi höpötellä ja ihmetellä paikallista menoa.
Kaiken kaikkiaan oikein kiva reissu ja parempaa tuliaista kuin Miloun valionarvo, en olisi voinut toivoa.
Vastaa