Vuoden ensimmäisen reissun määränpäänä oli Kreikan Lamia. Tällä kertaa lähdin reissuun Vernan ja yhdeksän vuotiaan siputyttö Adan kanssa ja tietty mukaan lähti Milou.
Perjantai
Perjantaiaamuna neljältä tavattiin Vernan ja Adan kanssa Helsinki-Vantaa kentällä. Koska koirien lennot maksetaan vasta kentällä ja se on ollut Lufthansalla aikamoinen prosessi täynnä puheluita ja fakseja, olimme varanneet reilusti aikaa. Mutta vihdoin Lufthansa on siirtynyt tälle vuosituhannelle ja koirat sai maksettua lähtöselvityksessä.
Lennot Ateenaan Munchenin kautta sujuivat hyvin ja varsinkin Helsinki-Munchen lennolla saimme erityisen hyvää palvelua.
Ateenassa meitä odotti taksikuski, joka kuskasi meidät Lamiaan. Ajomatka kesti reilu kaksi tuntia. Perillä olimme kolmen maissa iltapäivällä.
Täytyy myöntää, että Lamia ei ole kovin kaunis kaupunki, mutta ihmiset olivat sitäkin ystävällisempiä ja mukavia. Iso miinus Kreikassa koiran kanssa matkustaessa on irtokoirat, joten pitkät lenkit pikkukoirien kanssa saa kyllä unohtaa. Tosin Lamiassa oli yllättävän vähän kulkukoiria, mutta kissoja oli sitäkin enemmän.
Perjantai iltapäivä meni kaupunkiin tutustumiseen, johon ei nyt paljoa saanut aikaa kulumaan.
Päivällispaikka valittiin TripAdvaisorin suosituksen mukaan, kun teki mieli kreikkalaista ruokaa. Mutta pettymys oli karvas. Alkupalaksi oli jotain pakasteesta sulatettua juustopökäleitä. Ne sai juuri ja juuri syötyä. Pääruoka piti olla friteerattuja katkarapuja, mutta nekin oli ilmeisesti mikrossa lämmitettyjä katkarapuja pakaste riisi-vihannes pussin kera. Haju oli niin kuvottava, etten saanut palastakaan syötyä. Onneksi ruoka ei maksanut juuri mitään, joten jätimme rahat pöytään ja liukenimme paikalta. Nälkäisinä menimme hotellin viereiseen pizzeriaan, josta sai hyvää ruokaa ja siellä kävimmekin sitten joka ilta.
Lauantai
Lauantaiaamuna aamulenkin ja aamupalan jälkeen porhalsimme taksin kyydissä näyttelypaikalle. Ohjelmassa oli yksi kansainvälinen näyttely ja kansallinen näyttely.
KV-näyttelyssä meillä oli tuomarina hollantilainen Rony Doedijns. Milou kipitteli oikein nätisti kehässä, tuloksena ERI, SERTI, CACIB, PU1 ja VSP.
Viimeinen CACIB saatiin ja Milousta tuli Kansainvälinen muotovalio.
Riemulla ei ollut rajoja ja taisi siinä taas silmätkin kostua ja kädet täristä onnesta. Milou on vasta kaksi -vuotias ja nyt hän on jo KV MVA. Viimeinen CACIB saatiin juuri pienimmällä mahdollisella aikarajalla, kun ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välillä pitää olla vuosi ja yksi päivä. Ensimmäisen CACIBin Milou sai Bulgariassa 18.1.2019 ja nyt viimeinen tuli 18.1.2020.
Loppupäivä meni vähän sumussa onnesta ja serti näyttely meni leijaillessa. Tuomarina oli kreikkalainen Giorgos Kostopoulos. Milou oli jälleen PU1 sertin kera ja VSP.
Ada oli molemmissa näyttelyssä ROP, mutta ryhmäkehässä ei onni suosinut. Joten taksilla hotellille. Hieman oli väsymystä ilmassa, joten haimme lähipizzeriasta pizzat hotellihuoneeseen. Mikäs sen mukavampaa kuin löhötä mukavissa verkkareissa sängyllä ja syödä pizzaa.
Sitten olikin aika ruokkia koirat ja käydä iltalenkillä ja nukkumaan.
Sunnuntai
Aamulla oli jälleen aika suunnata näyttelypaikalle. Tietty mentiin taksilla. Taksi oli halpa n. 5€/suunta.
Sunnuntaina meillä oli vain kansainvälinen näyttely ja meidän koirat arvosteltiin heti aamusta. Tällä kertaa meillä oli tuomarina Kyproksen Kennelliiton puheenjohtaja Savvas Hadjisavvas. Kun hän oli arvostellut Milou, hän tuli puhumaan minulle, kuinka Milou on vielä kesken ja hän haluaisi sitä sun tätä ja koira kävelee kuin kurkku. Melkein jo pissin housuun, ja olin varmaan ihan kalman kalpea, että eikö sitä viimeistä sertiä tulekaan. Mutta onneksi hän sanoi loppuun, että antaa erin sertin kera.
Tällä tuloksella Milousta tuli Kreikan muotovalio. Kaikki haaveet reissulta siis toteutuivat.
Myös Adasta tuli Kreikan muotovalio ja hän oli ROP ja Milou oli VSP. Tuomari todella tykkäsi Adasta.
Olisimme olleet jo klo 11 valmiit lähtemään näyttelystä, mutta Adan ropin takia meidän piti jäädä vielä ryhmäkehiin. Joten tiedossa oli pitkä kuuden tunnin odotus. Yllättävän nopeasti päivä vierähti, kun katseltiin muuta koiria ja puhetta riitti.
Valitettavasti ryhmäkehissä oli tuomari vaihtunut, joten menestystä ei tullut. Mutta eipä tuo haitannut, koska olihan meillä uudet valiot. Milou ja Ada taitavat olla ensimmäiset schipperket Suomessa, jotka ovat Kreikan muotovalioita.
Illansuussa saavuimme hotelille ja kävimme pikaisesti syömässä. Hotellilla edessä oli laukkujen pakkaus ja iltalenkin jälkeen mentiin jo nukkumaan. Kerrankin tiedossa kunnon yöunet ja heräsinkin vasta kellonsoittoon aamulla.
Maanantai taksi haki meidät hotellilta ja kotimatka alkoi. Ateenan kentälle saavuimme hyvissä ajoin ja ehdimme syödä rauhassa aamupalan. Lennot sujuivat ilman kommelluksia ja kotiin päästiin illalla.
Lopuksi
Oli ihan älyttömän hauska reissu ja kyllä tästä tarinoita riittää pitkäksi aikaa. Milousta ja Adasta tuli ihan bestiksiä ja heidän touhuja oli kiva katsella.
Ehkä kuitenkin mieleenpainuvinta on ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus. Näyttely oli tehty hyvin pienillä resursseilla, mutta sitä tehtiin suurella sydämellä. Kaikesta näki, että hommia tehtiin rakkaudesta lajiin ja koirien ehdoilla. Näin ei valitettavasti ihan joka paikassa ole.
Olin vaihtanut järjestäjän kanssa muutaman meilin ennen lähtöä. Kun lauantaina aamulla menimme näyttelypaikalle, hän heti tervehti ”Hei Malena!” Emme siis olleet nähneet ikinä edes somessa. Muutoinkin aina kun törmättiin, hän kyseli kuulumiset ja tulokset.
Summasummaarum upea reissu, mahtavat tulokset ja hienoja muistoja.
Kiitos Verna sydämeni pohjasta, että lähdit mukaan. Oli ihan huippuhienoa reissata kanssasi.
– Malena-
Vastaa