Slovenia Ljubljana, huhtikuu 2022

Ljubljana on yksi lempikaupungeistani ja olikin mukava, kun vuosien tauon jälkeen pääsin lähtemään sinne. Kaupunki on pieni ja kaunis paikka, todella idyllinen paikka. Kaikkialle pääsee kävellen ja suuri Tivoli puisto on mitä parhain paikka ulkoiluun. Tällä kertaa mukaan lähti tietenkin pieni reissukoira, Milou, ja hänen lempi-ihminen rouva R. (äitini).

Torstaina maaliskuun viimeinen päivä suunnaksi siis Helsinki-Vantaan lentokenttä aamuvarhaisella. Tällä kertaa lensimme Air Francella, joten vaihto oli tietenkin Pariisissa. Meidän alkuperäinen menolentomme Pariisiin oli peruttu, joten jouduimme lähtemään jo aamukoneella. Tästä johtuen meillä olikin sitten viiden tunnin odotus jatkolennollemme Ljubljanaan. Olisimme käyneet lounaalla, mutta valitettavasti ruokaravintolat aukesivat vasta, kun meidän jatkolento oli jo lähdössä. Joten tyydyimme patonkiin ja kahviin. Matka meni hyvin ja alkuillasta saavuimme Ljubljanaan. Koska päivä oli ollut jo aika pitkä, niin kävimme vain syömässä ja iltalenkillä. Sitten olikin jo aika valmis nukkumaan.

Perjantai

Hyvin nukutun yön ja herkullisen aamupalan jälkeen oli aika tutustua kaupunkiin. Ljubljana ei pettänyt tälläkään kertaa ja päivä vierähti nopeasti kaupunkia katsellessa. Tietenkin ensimmäisenä piti kiivetä Ljubljanan linnalle ja ihailla sekä linnaa että linnan alapuolelle levittyvää kaupunkia.

Sitten kiertelimme vanhassa kaupungissa ja ihailimme siltoja, joita riittääkin Ljubljanica joen virratessa läpi kaupungin. Välillä pysähdyimme kahville ja sitten taas jatkoimme kävelyä. Päivä vierähti nopeasti ja pian olikin jo aika etsiä ruokapaikka. Illallisen jälkeen vielä Milou iltalenkille Tivoli puistoon, näyttelykamojen pakkaus ja nukkumaan.

Hotellimme sijaitsi ihan keskustassa ja siitä oli n. 300 metriä Tivoli puistoon, joten Miloun sai aina hyvin lenkitettyä. Lisäksi on kyllä suuri nautinto, kun on paikassa, jossa ei ole kulkukoiria. Saa kävellä ihan rauhassa koiran kanssa, eikä tarvitse pelätä, että jostain puskasta ilmestyy joku irtokoira.

Lauantai

Lauantaina olikin sitten aikainen herätys ja aamupalan jälkeen taksi jo odottikin meitä viemään näyttelypaikalle. Koska eihän sitä nyt matkaan lähdetä ellei tiedossa olisi koiranäyttelyä. Näyttelypaikka sijaitsi n. 20 minuutin päässä Ljubljanasta ja se oli ravirata. Sää ei oikein suosinut, vaan hieman ripsi vettä ja tiedossa oli ulkonäyttely. Hieman epäilytti, miten selvitään, kun ei meillä ollut tietenkään mitään omaa telttaa mukana. Se ei valitettavasti mahdu matkalaukkuun. Mutta näyttelypaikalla olikin tehty iso katos, jonka alla kaikki kehät olivat. Tämä oli mukava yllätys, vaikkakin näytteilleasettajat oli sitten katoksen ulkopuolilla omissa teltoissaan. Me parkeerasimme kehän viereen Miloun pienen häkin kanssa.

Milou on kehän ensimmäinen koira. Olimme päättäneet, että lähdemme pois heti Milou arvostelun jälkeen. Joten sovimme taksikuskin kanssa, että tulee hakemaan meidät parin tunnin päästä. Tämä oli viisas päätös, koska pieni vesisade muuttui räntäsateeksi ja maa oli pian valkea.

Meillä oli kansallinen näyttely ”CAC Vrbljene”, ja tuomarina oli Miodrag Mile Nikić Serbiasta. Meillä oli myös tuomariharjoittelija Maja Sušec, joten Milouta tutkailtiin normaalia tarkemmin. Milou kipitteli oikein reippaasti ja putsasi pöydän ollen rotunsa paras sertin kera. Tällä tuloksella Milousta tuli

Slovenian muotovalio
Barje Winner 2022

Kyllä oli taas pieni ihminen onnellinen ja sekaisin kuin silli. Ei enää räntäsadekaan haitannut, kun Milou oli juuri saanut 16. maavalion arvonsa.

Mutta onneksi olimme sopineet, että taksi tulee hakemaan ja oli ihan mukava istua lämpimään autoon ja hurauttaa hotellille.

Koska olimme joutuneet heräämään todella aikaisin ja räntää satoi myös Ljubljanassa, söimme lounaan hotellilla ja sitten huoneeseen lepäilemään. Parin tunnin kuluttua onneksi räntäsade loppui ja lähdimme Tivoli puistoon parin tunnin lenkille. Lenkkeily teki hyvää ja sai mahan murnimaan. Joten Milou hotellille ja lähdimme syömään ja juhlistamaan Milou uutta valiotitteliä. Ruokailun jälkeen olikin aika iltapuheteille ja ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina oli taas aikainen herätys.

Sunnuntai

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja aamiaisen jälkeen oli taasen aika hypätä taksiin. Suuntana jälleen Barje ja näyttelypaikka. Vasta nyt auringon paisteessa näki, kuinka kauniilla paikalla näyttely oli. Paikkaa ympäröi upeat vuoret, joiden huiput olivat lumen peitossa.

Myös tänään meillä oli kansallinen näyttely, ”CAC Barje”. Milou oli jälleen kehän ensimmäinen koira. Tuomarina meillä oli slovenialainen Urška Medvedšek. Milou esiintyi oikein kivasti ja oli rotunsa paras sertin kera. Tällä tuloksella Milousta

Barje Winner 2022
Barje Champion

Kyllä oli taas ilo ylimmillään. Koska oli niin kaunis päivä ja olimme jo Ljubljanan nähneet, niin päätimme jäädä ryhmäkehiin. Päivä vierähti nopeasti kehiä seuratessa ja ulkoravintolan antimista nauttien. Tällä kertaa onni ei suosinut ryhmäkehissä, kuten oli odotettavissakin. Joten hurautimme taksilla takaisin hotelille.

Vaikka käytännössä koko päivä vain istutaan ja odotetaan, koska on oman koiran vuoro mennä kehään muutamaksi minuutiksi, niin yllättävän väsynyt sitä aina on, kun pääsee hotellille. Joten kävimme hotellin vieressä olevassa meksikolaisessa syömässä ja lähdimme vielä Miloun kanssa noin tunnin lenkille Tivoli puistoon. Sitten olikin jo valmis nukkumaan.

Maanantai

Oli kiva, kun sai nukkua hieman pidempään ja syödä herkkuaamiainen kaikessa rauhassa. Ehdimme vielä tekemään kunnon lenkin Tivoli puistossa ennen kuin oli aika luovuttaa hotelli ja lähteä kentälle.

Lennot menivät suunnitelmien mukaan ja vaihto oli jälleen Pariisissa, jossa oli kolmen tunnin odotus. Kerrankin ehti syömään kunnon ruuan ja kyllä oli ehkä yksi parhaista pastoista, joita olen koskaan syönyt.

Väsyneenä, mutta onnellisena saavuimme yöllä Suomeen. Reissaaminen on minulle intohimo ja matkustaminen on ihanaa. Mutta kun kotiin pääsin, niin oli kyllä kiva kellahtaa omaan sänkyyn.

-Malena-