Taas oli se hetki, joka jännittää joka kerta: pääseekö koira koneeseen vai ei.
Kevät oli jo pitkällä Suomessa ja pienet hiirenkorvat olivat ilmestyneet puihin, kun lähdimme Miloun kanssa kohti Saksan Dortmundia nauttimaan kesäisistä tunnelmista.
Suunnaksi Dortmund
Torstaina 7.5. pakkasin laukut autoon ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lentokentällä jännitys konkretisoitui, sillä lähtöselvityksessä ei nykyään koskaan tiedä, hyväksytäänkö koira koneeseen.
Tällä kertaa asiaa selviteltiin puolen tunnin ajan ja virkailija soitti useamman puhelun, mutta lopulta Miloun kassi hyväksyttiin ja pääsimme matkaan.
Lento Düsseldorfiin sujui sutjakkaasti. Kentällä meitä odotti kyyti kohti Dortmundia, ja vajaan tunnin jälkeen saavuimme iltapäivällä hotellille.
Tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme heti etsimään viikonlopun näyttelypaikkaa. Hotelli oli vajaan kahden kilometrin päässä messuhallista. Näin saimme tehtyä näppärästi aamu- ja päivälenkit.
Dortmundissa oli jo täysi kesä. Kaikkialla vihersi, ja lämpö yllätti – kesävaatteet olisivat olleet tarpeen.
Pienen harhailun jälkeen messuhalli löytyi. Hotellin vieressä ollut suuri puisto jäi tällä kertaa väliin sisäänpääsymaksun vuoksi, mutta onneksi lähialueelta löytyi hyvin vihreitä lenkkireittejä.
Illalla kävin syömässä hotellin ravintolassa, pakkasin näyttelytavarat valmiiksi ja kaaduin päivän päätteeksi jättimäiseen sänkyyn.
Perjantain ensimmäinen koitos
Aamut olivat rauhallisia, sillä kehämme oli vasta puolen päivän aikaan. Ihanaa, kun ei tarvinnut herätä keskellä yötä ja sai rauhassa nauttia hotellin aamiaisesta. Kävelimme näyttelypaikalle ilman kiirettä, ja Milou keskittyi matkalla paikallisuutisten “lukemiseen”.
Perjantaina vuorossa oli kansainvälinen Dortmund Winner -näyttely. Tuomarina toimi Peter Friedrich Berchtold Itävallasta ja schipperkejä oli kuusi.
Kehän kulku poikkesi totutusta. Veteraanit aloittivat, joten Milou oli kehän ensimmäinen schipperke. Sen jälkeen tulivat juniorit, nuoret, valiot ja avoin luokka.
Erillisiä paras uros- ja paras narttu -kehiä ei ollut, vaan sertikehässä kilpailivat luokkavoittajat (poislukien veteraanit ja juniorit), joista sertin saaneet olivat samalla paras uros ja paras narttu. Lopuksi järjestettiin ROP-kehä, jossa mukana olivat myös paras veteraani ja paras juniori.
Milou teki viikonlopulle upean aloituksen:
- VET-ERI1
- Rotunsa paras veteraani
- VET CACIB
- Anw. Dt. Ch. VDH
- Club Vet-CAC
Ja uusi titteli:
Veteraani Voittaja Dortmund 2026
Milou sai kehästä kauniin arvostelun:
9-vuotias, oikein rakentunut ja hyvässä kunnossa oleva tyypillinen uros. Hyvän kokoinen ja kaunislinjainen. Liikkuu hyvin, turkin laatu on hyvä.
Kyllä siinä silmät kostuivat.
Odotellessa isoja kehiä aika kului nopeasti schipperke tuttujen kanssa. Kävimme vielä kunniakierroksella BIS-veteraanikehässä ja sitten olikin aika palata hotellille.
Lauantain uudet kujeet
Lauantaina toistui sama kaava: rauhallinen aamu ja kävely auringonpaisteessa näyttelypaikalle.
Vuorossa oli viikonlopun päänäyttely, kansainvälinen VDH-Europa Winner. Tuomarina Tatjana Urek-Jipping Alankomaista ja schipperkejä viisi.
Milou jatkoi varmaa tyyliään:
- VET-ERI1
- Rotunsa paras veteraani
- VET CACIB
- Anw. Dt. Ch. VDH
- Club Vet-CAC
Ja uusi titteli:
VDH-Eurooppa Veteraani Voittaja 2026
Milou sai jälleen erittäin hienon arvostelun:
9-vuotias, hyväntyyppinen ja hyvän kokoinen, kaunis neliömäinen rakenne. Erinomainen pää ja ilme. Oikea-asentoiset korvat, oikea purenta, kaulan pituus oikea. Ylälinja voisi olla suorempi. Oikea hännänkiinnitys. Edestä oikeat kulmaukset. Erinomainen turkin laatu. Takaa ahtaat liikkeet. Miellyttävä luonne.
Tällä kertaa jätimme isot kehät väliin alkavan päänsäryn vuoksi ja suuntasimme hotellille lepäämään.
Kun olo helpotti, lähdimme vielä lenkille tutkimaan uusia maisemia ja nauttimaan auringosta. Herkullisen ilalllisen ja iltapuuhien jälkeen uni tuli nopeasti.
Sunnuntain grand finale
Sunnuntaina oli vuorossa kansainvälinen Agria Winner -näyttely.
Schipperkejä oli paikalla neljä. Tuomarina toimi saksalainen Peter Machetanz, ja mukana oli myös tuomariharjoittelija, joten koirat tutkittiin erityisen tarkasti. Kaikkea en ymmärtänyt heidän keskustelustaan, mutta sen verran selvisi, että he olivat todella vaikuttuneita Miloun hampaista. Ne ovat poikkeuksellisen hyvässä kunnossa ja hampaita on tallella paljon.
Se näkyi myös erinomainsessa arvostelussa.
9-vuotias veteraani, jolla kiilamainen pää, pienet korvat ja ruskeat silmät. Hyvin hoidettu hampaisto. Erittäin hyvä kaulan pituus. Neliömäinen runko. Erittäin hyvä etuosa. Oikein lihaksikas takaosa, jossa riittävät kulmaukset. Hyvin hoidettu turkki. Ystävällinen luonne ja oikeat liikkeet.
Tulokset olivat jälleen erinomaiset:
- VET-ERI1
- Rotunsa paras veteraani
- VET CACIB
- Anw. Dt. Ch. VDH
- Club Vet-CAC
Ja kolmas titteli:
Agria Veteran Winner 2026
Tässä kohtaa kyyneleet tulivat, kun tajusin, että viikonlopun tuloksilla Milousta tuli Saksan Veteraani Muotovalio. Yksi pitkäaikainen unelma oli toteutunut, ja Miloulla on nyt muotovaliotitteli 30 maasta!
Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen.
Selvisi, että Milou oli saavuttanut kaksi veteraanimuotovalionarvoa. Saksassa sekä VDH (eli Saksan kennelliitto) että Saksan kääpiökoira yhdistys myöntävät omat tittelinsä.
Näin ollen Milousta tuli:
- Saksan Veteraani Muotovalio (VDH)
- Saksan Veteraani Muotovalio (VK)
Viikonlopun saldo oli kolme voittajatitteliä ja kaksi veteraanimuotovaliotitteliä.
Siinä meni pää pyörälle.
Isoihin kehiin emme enää jääneet, vaan kävelimme hotellille pidempää reittiä ja yritin samalla palata maan pinnalle. Illalla pakkasin tavarat ja sitten olikin aika kellahtaa sänkyyn.
Maanantaina kohti kotia
Maanantai olikin hyvä aika lähteä kotiin. Aamulenkillä meitä odotti meinaan vesisade, joka jatkui myös Düsseldorfissa.
Kuljetuksen olin tilannut niin, että oli vähän ylimääräistä aikaa. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä ruuhkissa kului aikaa. Silti ehdimme lentokentälle hyvin.
Lähtöselvitys tarjosi vielä viimeisen jännitysmomentin.
Miloun kanssa ei ollut ongelmaa, mutta hänen rattaansa aiheuttivat virkailijalle hämmennystä. Hän ei meinannut ymmärtää, miten minulla voi olla rattaat ilman lasta.
Selitys koiran rattaista ei selvästikään kuulunut hänen arkipäiväänsä.
Noin 45 minuutin selvittelyn jälkeen asia ratkesi ja rattaatkin pääsivät koneeseen. Sen jälkeen tuli kiire portille, mutta ehdimme juuri sopivasti ennen boardingin alkua.
Lento sujui hyvin, ja alkuillasta olimme kotona, väsyneinä mutta erittäin onnellisina.
Tämä reissu jäi mieleen erityisenä. Ei pelkästään saavutusten takia, vaan siksi, miten hienosti Milou jaksoi koko viikonlopun.
Ja kyllä kotiin on aina kiva palata takaisin, varsinkin kun Idefix odotti meitä ovella.
– Malena
Kuvia matkalta
Kuvien käyttö ilman lupaa on kielletty.
Vastaa