Ruotsi Västerås, huhtikuu 2022

Kovin pitkään ei ehditty kotona olemaan, kun oli aika taasen pakata matkalaukku ja suunnata kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää.

Tällä kertaa suuntana oli Ruotsi ja varsinainen pikareissu. Lähtö perjantaina 22.4. töiden jälkeen ja paluu jo sunnuntaina 24.4. päivällä.

Koska olen aina ajatellut, että Ruotsissa tulemme käymään monta kertaa kovan kilpailun takia, olin jo katsellut muutamia uusia reissuja tälle vuodelle. Mutta nyt oli aika aloittaa Ruotsin valloitus, joskushan se on aloitettava.

Mukaan lähti Nina ja Miloun tytär, Dara. Ajatuksena oli, että Milou toimii Daran mentorina, kun kyseessä oli Daran ensimmäinen matka. Mutta Miloulla oli tälläkin kertaa ihan omat suunnitelmat. Kun päästiin lentokentälle ja Milou näki Daran, niin sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä. Daralla ei ollut juoksuja, mutta Milou oli sitä mieltä, että Dara on varsin hemaiseva tyttö ja halusi konkreettisesti antaa ”isällistä rakkauttaan” pitkin viikonloppua.

Perjantai

Töiden jälkeen siis koukkasin Ninan ja Daran kyytiin ja hurautimme lentokentälle. Jo lähtöselvitys on varsinaista hulinaa ja sähläystä, kun Milou oli niin rakastunut Daraan. Työntekijätkin rupesivat seuraamaan Miloun touhuja ja kyllä heillä ainakin hauskaa riitti. Sählääminen jatkui turvatarkastuksessa, jopa niin että lentolippunikin katosi. No, onneksi sain portilta uuden lipun.

Lento meni rauhallisesti ja molemmat lepäilivät tyytyväisinä omissa kasseissaan. Dara käyttäytyi todella hienosti koko reissun ja hänestä oli ihan ok matkustaa lentokoneella.

Arlandan kentällä meitä odotti kuski ja auto, joka vei meidät noin tunnin ajomatkan päähän Västeråsiin.

Hotellille päästyämme teimme pienen lenkin ja sitten kävimme hotellin ravintolassa syömässä. Oli ehkä elämäni paras kala-annos, jonka olin koskaan syönyt. Ruuan jälkeen olikin iltapuuhien aika ja nukkumaan.

Lauantai

Aamulla oli aikainen herätys ja pikaisen aamupalan jälkeen taksi jo odottikin meitä. Suuntana oli näyttelypaikka, jonne oli noin vartin ajomatka.

Ilmainen katalogi oli julkaistu jo aamulla ja kyllä jännitti, miten käy. Schipperkejä oli yhteensä 11 ja Milou oli ainoa uros, joka saattoi uroksista valioitua. Olisko tämä taas toistoa muutaman vuoden takaisesta Tanskan reissusta, jossa Milou sai kolme siiletä eriä ilman SA:ta? Tuolloinkin hän oli ainoa uros, joka pystyi valioitumaan. Mutta silloin jäi serti saamatta.

Schipperket arvosteltiin ensimmäisenä rotuna ja tuomarina oli englantilainen Tom Johnston. Milou esiintyi oikein kivasti eikä haikaillut yhtään rakkaan tyttärensä perään. Tulokset eivät olisi voineet olla paremmat Milou oli paras uros 1 sertin kera ja näin Milousta tuli

Ruotsin muotovalio

Sen jälkeen olikin ihan sekaisin enkä tajunnut enää mistään mitään. Siis voiko meille käydä tämmöinen tuuri, että ensimmäisellä Ruotsin reissulla Milou nappaa sertin ja valioituu.

Suurin ihmetys tuli ROP kehässä, kun tuomari valitsi Milou rotunsa parhaaksi (ROP). Tämä oli jo aivan liian käsittämätöntä ja taisi silmäni jo siinä vaiheessa kostua. Kehäsihteeri oli niin ihana, kun hänkin oli niin hengessä mukana ja iloinen Miloun tuloksista.

Darakin esiintyi erittäin hyvin ja en voi muuta kuin kehua hänen luonnetta. Dara vaan haluaa olla kaikkien kaveri ja kaikki vastaantulevat asiat on ihan ok, siinä olisi isäkoiralla oppimista. Dara on luonteeltaan kuin isoisänsä Idefix.

Koska ryhmäkehät olisi alkaneet vasta viiden-kuuden tunnin päästä, päätimme lähteä hotellille. Hotellilla pienen lepohetken jälkeen lähdimme katselemaan kaupunkia.

Västerås on oikein viehättävä kaupunki. Tuli paikoin mieleen vanha Porvoo ja toisaalta vanha keskieurooppalainen kaupunki. Iltapäivä vierähtikin kaupunkia ihaillessa. Ainoastaan haaveeni ottaa kauniita isä ja tytär -turistikuvia jäi vain haaveksi, kiitos yli-innokkaan isäkoiran.

Mukavan iltapäivän jälkeen olikin aika mennä illalliselle. Löysimme mukavan italialaisen ravintolan, jossa vierähti pari tuntia. Sitten olikin aika ruokkia koirat, käydä iltalenkillä ja sitten nukkumaan.

Sunnuntai

Oli mukava, kun sai nukkua hieman pidempään, tehdä kunnon aamulenkki ja syödä aamupala kaikessa rauhassa. Kyyti tuli hakemaan meitä klo 10 ja kotimatka alkoi.

Kotimatka meni hyvin. Tämä olikin viimeinen lento, kun oli vielä maskipakko. Finnair oli jo aiemmin ilmoittanut, että luopuu maskipakosta maanantaina 25.4. (ellei kohdemaa vaadi). Sekä Helsingin että Arlandan kentillä ei enää kukaan käyttänyt maskeja.

Lopuksi

Oli kiva pikaloma ja erityisen ylpeä olen Darasta. Hän on kyllä täydellinen matkakaveri, josta Milou voisi ottaa oppia. Toki Miloun valioituminen oli jotain käsittämätöntä enkä oikein vieläkään usko onneamme. Oli kiva tutustua ruotsalaisiin schipperke ihmisiin ja rupatella heidän kanssa.

Kiitos Ninalle mukavasta matkaseurasta. Hyvin me vedettiin ja oli hauskaa liian innokkaasta isäkoirasta huolimatta.

Nyt täytyy pistää suunnitelmat uusiksi, koska Ruotsiin ei enää ole tarvetta lähteä ainakaan Miloun sertin metsästykseen.

-Malena-