Busto Arsizio, Italia, marraskuu 2023

Pari päivää ehdimme olemaan kotona Portugalin reissun jälkeen, kun oli aika pakata matkalaukku.

Tiedossa oli erityisen hauska reissu, koska matkaseurana olivat Ulla, Kaisa ja havannapoika Petteri. Edellisistä reissuista oppineena oli odotettavissa paljon naurua ja kommelluksiltakaan ei varmasti vältytä.

Hieman pohdimme, miten Milou ja Petteri tulisivat toimeen. Joko kaikki menisi hyvin tai sitten pitäisimme muutaman sadan metrin etäisyyttä koko ajan. Molemmat ovat kuitenkin aikuisia uroksia ja ovat nähneet vuosi sitten edellisellä Italian reissullamme. Onneksi kuitenkin heti kentällä pojat oli kavereita ja rähinöiltä säästyttiin.

Torstai

Aamulla 2.11. tavattiin Ulla, Kaisa ja Petteri lentokentällä. Tällä kertaa oli suora lento Milanoon ja sieltä oli vartin taksimatka kohteeseen Busto Arsizioon. Lento meni mukavasti ja nopeasti. Sattui vielä hauska sattuma, että lentoemäntä oli tuttu Aubignyn reissulta.

Hotellille saavuimme puolilta päivin kaatosateessa ja sadetta riittikin pitkälle seuraavaan päivään. Onneksi hotellihuoneemme oli jo valmiit, joten saimme jätettyä tavarat huoneeseen. Vielä suurempi onni oli, että hotellin naapurissa oli ravintola, jonne menimme myöhäiselle lounaalle. Vettä tuli sen verran paljon, että kadut osittain lainehti. Ei siinä sateessa olisi kovin pitkälle huvittanut kävellä syömään.

Lounaan jälkeen Kaisa jäi hotellille pesemään Petteriä. Minä ja Ulla uhmasimme kaatosadetta ja kävelimme kauppaan noin kilometrin päähän. Lits läts lits läts litimärkinä saimme kauppareissun tehtyä. Sateenvarjosta ei juurikaan ollut hyötyä, kun vettä tuli niin kovaa ja paljon.

Ilta hujahti nopeasti pientä iltapalaa napostellen ja höpötellessä. Sen lisäksi, että oli hauskaa seuraa, niin parasta oli, että Milou ja Petteri tulivat niin hyvin toimeen. Ei tarvinnut jättää toista koiraa yksin omaan huoneeseen tai eristää poikia muutoin toisistaan, vaan molemmat hyvää pataa keskenään. Ihan parasta.

Perjantai

Aamulla oli aikainen herätys. Hotellimme sijaitsi noin kilometrin päässä näyttelypaikalta ja olimme valinneet hotellin sijainnin perusteella. Olisi kiva aamulenkki koirille, kun voisimme kävellä näyttelypaikalle.

Mutta kaatosade vaan jatkui. Koirat oli pakko saada kuivina näyttelypaikalle, joten aamupalan jälkeen tilasimme taksin respasta ja sanoimme, että meillä on koirat mukana. Kun taksi sitten tuli, niin kuski aloitti italian papatuksen, ettei hän ota koiria kyytiin. Hän kävi vielä papattamassa respaan ja hyvin kiukkuisena suostui viemään meidät näyttelypaikalle. Italiassa ei ole itsestään selvää, että koirat voivat matkustaa taksissa, vaikka tästä kertoisi tilauksen yhteydessä.

No onnellisesti perillä näyttelypaikalla. Sekä Petterin että Miloun kehät oli joka päivä ensimmäisinä, joten Ulla ja Kaisa lähtivät omalle kehälle ja minä Miloun kanssa meidän kehälle.

Perjantaina meillä on kansainvälinen Desio näyttely ja tuomarina oli italialainen Manola Poggesi. Tälle päivälle oli ilmoitettu 2 schipperkeä (molemmat uroksia). Milou esiintyi oikein kivasti ja kyllä yllätyin iloisesti Miloun tuloksista

Rotunsa paras (ROP)
Serti
CACIB

Ilosta hypellen lähdin Ullan ja Kaisan luokse vain kuullakseni heidän ilouutiset, myös Petteri oli ROP sertin ja cacibin kera.

Kello oli 9.30 aamulla, mutta pakkohan tätä oli juhlistaa ja suuntasimme ravintolaan Aperol Spritzille, josta tulikin viikonlopun vakijuomamme.

Yllättävän nopeasti päivä kului, kun odottelimme ryhmäkehien alkua. Aperol Spirtz maistui, pizza oli hyvää, naurua riitti ja pitihän sitä vähän shoppaillakin.

Vihdoin ryhmäkehät alkoivat. Koska minua ei niin kiinnosta ryhmäkehissä keikistelu, niin Kaisa vei Milou. Tämä oli kolmas kerta, kun Milou meni kehään jonkun muun kuin minun kanssa. Vähän mietin, että mitäköhän herra keksii. Mutta hienosti Milou esiintyi Kaisan kanssa, vaikka jatkoon ei päästykään. Tämän nyt arvasikin. Myös Petteri kävi tekemässä kunniakierroksen ja pääsimme lähtemään hotellia kohden. Vettä edelleen satoi, mutta päätimme kävellä. Ainakin Milou tarvitsi jo hieman pidempää lenkkiä. Petterin kärryt suojattiin viltillä, niin herra pysyi kuivana. Havannoilla tuota tukkaa on sen verran paljon, että paree suojautua sateelta.

Hotellilla kävimme vaihtamassa vaatteet ja lähdimme syömään. Koska olemme Italiassa, niin on varmaan ihan luonnollista mennä texmex/hampurilaisravintolaan. Se oli lähin ravintola, joten pastat jäi tällä kertaa vähiin.

Jälleen kerran oli niin ihanaa nauttia siitä, kun Milou ja Petteri tulivat niin hyvin toimeen. Pystymme laittamaan Miloun Petterin kanssa samaan kärryyn ja siellä ne molemmat pönötti ihan rauhassa ja me saimme syödä rauhassa.

Hyvän ruuan, pitkän näyttelypäivän jälkeen olikin valmis kellahtamaan vällyjen väliin.

Lauantai

Aamulla jälleen aikainen herätys, mutta olipa kiva, kun sade oli loppunut. Aamupalan jälkeen kävellen kohti näyttelypaikkaa.

Tänään meillä oli kansainvälinen Busto Arsizio näyttely ja tuomarina italialainen Maria Ceccarelli. Näyttelyyn oli ilmottautunut 4 schipperkeä (2 urosta ja 2 narttua). Heti kun saavuin kehämme luo, niin näinkin jo italialaisen naisen, jolla oli kolme muuta schipperkeä. Valitettavasti kielimuuri tuli vastaan ja ihan hirveästi emme pystyneet kommunikoimaan, mutta aina sitä kuitenkin jotenkin saa tutustuttua. Hirmu mukava ja sydämellinen nainen. Hauska yhteensattuma, että hänen koirien takaa löytyi suomalaista verta ja koirat olivatkin kovasti minun makuuni.

Meidän kehä alkoi myöhässä, joten Ulla ja Kaisa ehtivät kehällemme ennen meidän vuoroa. Petteri oli taas putsannut pöydän ollen taas ROP. Onneksi Ulla puhuu myös italiaa, niin hän toimi meidän tulkkina ja pääsimme paremmin puhumaan schipperkeistä.

Italiassa koirat menee väärin päin kehään vanhimmasta nuorempaan verrattuna Suomeen. Joten Milou oli ensimmäinen koira. Miloulla oli oikein vauhti päällä ja oli ilo olla hänen kanssa kehässä. Meinasin tipahtaa pyllylleni, kun Milou oli urosten paras. Sitten jännitimme narttukehiä. Sitten olikin ROP-kehän vuoro.

Kyllä siinä itku tuli, kun tuomari valitsi Miloun rotunsa parhaaksi sertin ja cacibin kera.

Olin ihan varma, että narttu voittaa. Oli nätti tyttö.

Loppupäivä menikin taas leijaillen erinomaisessa seurassa Aperol Spirtzejä ja hyvää ruokaa unohtamatta.

Ryhmäkehissä kävimme tekemässä kunniakierroksen ja sitten pääsimme kävelemään hotellille ilman vesisadetta.

Koska olimme syöneet hyvin näyttelypaikalla ja vähän väsyttikin, niin napostelimme pientä purtavaa punaviinin kera Ullan ja Kaisan huoneessa, kunnes oli aika mennä nukkumaan iltapuuhien jälkeen.

Sunnuntai

Viimeinen rutistus ja viimeinen näyttelypäivä. Kellon soidessa olisin voinut jäädä nukkumaan, mutta ei muuta kuin aamupalalle ja kävellen auringonpaisteessa näyttelypaikalle.

Tällä kertaa meillä oli kansainvälinen Insubria näyttely ja tuomarina englantilainen Elizabet Caminade-Lavault. Milou oli ainoa schipperke. Vaikka Milou oli jo aika väsynyt, niin hienosti hän tsemppasi kehässä ja esiintyi oikein hienosti ilmeisesti myös tuomarin mielestä, koska Milou oli ROP sertin ja CACIBin kera.

Koska Milou oli kaikissa kolmessa rotunsa paras, Milousta tuli

Insubria Winner 2023

Myös Petteri oli ROP tänään, joten hänestäkin tuli Insubria Winner 2023, joten juhlan paikkahan se taas oli. Joten klo 9.30 oli hvvä syy ottaa päivän ensimmäinen Aperol Spritz ja odotella ryhmäkehiä.

Päivä hujahti tuttuun tapaan nopeasti. Tosin hieman mieli meni apeaksi, kun saimme uudet ohjeet Enciltä (Italian kenneliitolta), kuinka koira valioituu Italiaan. Miloulla on 5 sertiä, mutta kaksi näistä onkin väärästä näyttelystä. Joten uusia Italian matkoja on tiedossa.

Kaisa kävi tekemässä kunniakierroksen Miloun kanssa ryhmäkehässä. Tällä kertaa Milou meni vielä paremmin kuin perjantaina Kaisan kanssa. Kun Petterikin oli kunniakierroksensa tehnyt, pääsimme lähtemään hotellille.

Kotimatkalla kävimme vielä kaupassa ostamassa iltapalaa ja tulijaisia.

Väsyneinä mutta onnellisina saavuimme hotellille. Hieman tavaroiden pakkaamista ja loppuilta oltiin tuttuun tapaan Ullan ja Kaisan huoneessa iltapalaa napsien ja poikien upeaa menestystä juhlistaen.

Maanantai

Aamupalan jälkeen oli aika sanoa heippa ja lähteä Milanon kentälle, josta meillä oli suora lento Helsinkiin. Matka meni ilman suurempia ihmeitä ja kotona olin viiden maissa.

Lopuksi

Tällä kertaa jäi kaikki nähtävyydet näkemättä, mutta ei haittaa. Oli jälleen suuri ilo ja onni päästä Ullan ja Kaisan reissuun. Paljon hauskoja hetkiä ja juttuja. Parasta matkaseuraa. Kiitos Ulla ja Kaisa!

Miloun ja Petterin menestys ylitti kaikki odotukset. En olisi ikinä uskonut, että Milou olisi joka näyttelyssä ROP. Toivoin, että jos yksi serti saadaan, niin se olisi huippua. Nyt niitä tuli sitten kolme ja kaupan päälle saatiin vielä Insubria Winner 2023 titteli.

Parasta oli kuitenkin, että Milou ja Petteri tulivat niin hyvin toimeen. Oli ihan mahtavaa, kun saatoimme olla samassa huoneessa ja pojat köllivät tyytyväisenä vierekkäin tai tarvittaessa saatoin laittaa Miloun Petterin kärryihin ja pojat ei ollut moksiskaan.

– Malena ja Milou –