Le Tour de France 2023

Elokuun puoliväli ja vuoden kohokohta alkamaisillaan. Vuoden odotus oli taas takanapäin ja suuntana Aubigny-sur-Nère.

Tällä kertaa olikin poikkeuksellinen reissu tiedossa. Ensinnäkin sekä Idefix että Milou lähtisi mukaan, ensimmäistä kertaa molemmat tällä reissulla mukana. Pientä haikeutta oli ilmassa, koska tämä olisi viimeinen kerta, kun Idefix pääsee vielä synnyinmaahansa ja tapaamaan ”Ranskan perhettään”.

Matkakaverina oli Minna ja Miloun poika Sulo. Hieman jännitti, mitä matkasta tulisi, kun isä ja poika eivät voi sietää toisiaan.

Mutta tiedossa kaksi viikkoa autolla huristelua läpi Euroopan.

Lähtö

Aikataulusyistä Minna kävi jo perjantai hakemassa tavaramme ja lähtö oli sunnuntaina 13.8. Kyllä tuntui aika pitkältä sunnuntaita odotellessa. Mutta tulihan se sieltä ja ei muuta kuin reppu selkään, koirat kainaloon ja kohti Vuosaaren satamaa.

Treffasimme Minnan ja Sulon kanssa Vantaan Ikealla, josta pienen mutkan kautta pääsimme satamaan ja illalla laiva lähti Tallinnaan.

Koska olimme Tallinnassa vasta puolen yön maissa, jäimme Tallinnaan yöksi.

Menomatka

Menomatka oli tiukkaa ajamista, olihan matkaa n. 2500 km ja perillä Aubignyssa piti olla torstaina.

Aika nopeasti muodostui uusi rytmikin menomatkalla. Aamuisin koirien kanssa lenkille, jotka sujuivat hyvin. Yllättävää kyllä Miloun ja Sulon ei tarvinnut lainkaan rähistä toisilleen vaan pystyimme liikkumaan yhdessä. Ainoastaan silloin, kun kirjauduimme hotelliin sisälle, niin isä ja poika pisti rähinät päälle. Eipä tarvinnut ihmetellä, miksi meillä oli eri huoneet.

Päivät (10 tuntia) meni autossa ja alkuillasta olimme kohteessa. Sitten tavarat ja koirat hotellihuoneeseen ja sitten syömään. Tämän jälkeen iltalenkki ja nukkumaan ja seuraavana päivänä sama kuvio.

Joten maanantaina hyvien yöunien jälkeen strattasimme Tallinan hotellilta ja suunnaksi seuravaa yöpaikka Marijampole Liettuassa. Matkaa oli 900 km ja 10 tuntiahan siinä autossa vierähti muutaman pysähdyksen taktiikalla. Alkuillasta olimme perillä. Eipä siinä muuta oikein jaksanut kuin käydä syömässä ja lenkittää koirat. Sitten sitä olikin jo valmis nukkumaan.

Tiistaina matka jatkui Puolan läpi Saksaan (n. 700 km), jossa yövyimme Bautzen nimisessä kylässä. Bautzen oli nätti pieni kylä ja hieman ehdimme kiertelemään kylässä ennen pimeän tuloa.

Hotelli on kaunis vanha rakennus, mutta siellä ei ollut ilmastointia. Sää oli kuitenkin jo helteistä lähempänä +30 astetta, huoneessa ei ollut kuin pieni räppänä, joten yöllä ei tullut sisään yhtään viileää ilmaa. Huone oli kuin pätsi. Ei tullut paljoa nukuttua tuona yönä.

Huonosti nukutun yön jälkeen matkamme jatkui keskiviikkona Saksan läpi Metziin Ranskaan.

Matkaa kertyi n. 800 km ja illan suussa olimme perillä. Kylläpä olikin hieno hotelli ja siellä oli ilmastointi. Ihanaa! Saisi nukkua kunnon unet. Päivällisen jälkeen pieni tutustumislenkki Metziin, joka on kyllä kaunis paikka.

Torstaina aamuna ei ollut ihan niin kiire jatkaa matkaa, joten meillä oli vielä hetki aikaa katsella Metzin nähtävyyksiä valoisaan aikaan.

Mutta sitten oli menomatkan viimeinen etappi ja auto kohti Aubignya. Tällä kertaa ei ollut ajettavaa kuin vajaa 500 km, joten alkuiltapäivästä saavuimme perille.

Aubigny sur Nère

Kyllä se on vaan joka vuosi yhtä hieno tunne saapua perille ”kesämökille”. Olo on heti kotoinen ja vuoden odotuksen palkinto ei voisi olla parempi.

Asettauduttuamme hotelliin lähdimme käymään kaupassa ja jo Miia soittelikin, että ovat saapuneet näyttelypaikalle. Joten lähdimme sinne pistämään leirin pystyyn. Toki piti kurvata ravintola alueelle ja kyllä nauratti, kun selvisi, että olimmekin ensimmäiset asiakkaat. Tätä ei olekaan aiemmin tapahtunut.

Herkullisen illallisen nautimme perinteen mukaan hotellilla ”Suomi”- porukalla. Näin NE2023 viikonloppu oli startattu.

Perjantai

Oli kiva, kun ei tarvinnut herätä herätyskellon soittoon vaan sai herätä omia aikojaan. Aamulenkki puistossa ja sen jälkeen leipomon kautta kantakahvilaan aamukahville kaikessa rauhassa. Mikäs sen parempaa. Toki lämpömittarin ei olisi tarvinnut kohota +30 asteeseen, mutta ainahan Aubignyssa on hiki valunut.

Sitten olikin aika suunnata näyttelypaikalle. Sulolla ja Sirillä oli testipäivä ja me olimme turisteja. Toki meillä oli pieni yllätys Idefixin kasvattajalle ja Rozennille. Emme olleet kertoneet, että Idefix on matkassa mukana. Kyllä oli näkemisen arvoista, kun he näkivät Idefixin. Yllätys oli kertakaikkisen onnistunut. Idefix oli niin onnellinen, kun tapasi lempi-ihmisensä, Rozennin, meinasi pikkuherra revetä liitoksistaan.

Sulon ja Sirin CSAU testit meni kirkkaasti läpi ja vielä päivän päätteeksi TAN-testitkin meni heittämällä läpi.

Sitten olikin aika viedä koirat hotellille viileeään ja lähteä kylille syömään. Kylän keskustassa oli joku kyläjuhla. Väkeä oli valtavasti, mutta löytyi sentään pizzeria, jossa tilaa. Ruuan ja iltapuuhien jälkeen sitä olikin valmis kaatumaan sänkyyn.

Lauantai

Näyttelypäivä edessä ja ei muuta kuin aamusta kohti näyttelypaikkaa.

Schipperkejä oli ilmoitettu 89 ja tuomarina oli ranskalainen Denis Descamps. Suurin haaste oli saada pidettyä koirat viileässä, olihan taas reilu +30 astetta lämmintä. Mutta onneksi oli mukana viilennysmatot, tuulettimia ja aurinkosuojija.

Kehässä Milou kieltäytyi esiintymästä, hänelle tuo +30 on aivan liikaa ja esiintyminen meni ihan penkin alle, kuten aina Aubignyssa. Tästäkin on tainnut tulla perinne. No, eipä tuolla esiintymisellä ollut juurikaan merkitystä, koska Milou ei ollut tuomarin mieluista tyyppiä. Tuloksena EH ja valioluokan 3. Kun sain käännettyä arvostelun, niin ainoa positiivinen asia oli ”esitetty ja esiintyy kauniisti”. Kyllä alkoi naurattamaan, kuinka sitä Miloun venkurointia voi kauniiksi sanoa.

Päivä vierähti nopeasti ja oli kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Niin ja järjestihän Milou pientä sydämen tykytystä. Olimme porukalla käymässä ravintola-alueella ja Idefix oli mukana. Milou oli häkissään leirissämme. Yhtäkkiä sain Miloun kasvattajalta kuva tyhjästä häkistä! Milou oli lähtenyt omille teilleen. Pian kasvattaja laittoi uuden kuvan, jossa Milou oli hänen sylissä. Ilmeisesti Milou oli hengaillut pitkin näyttelyaluetta 10-15 minuuttia ennen kuin kasvattaja oli bongannut sen. Vieläkin sydän jättää lyöntejä välistä, kun ajattelinkin mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Päivä vierähti aivan liian nopeasti kuten aina ja oli aika palata hotellille ja mennä pehkuihin.

Sunnuntai

Aamulla suuntasimme näyttelypaikalle. Tänään ei meillä ollut muuta ohjelmaa kuin sanoa heipat kaikille ja purkaa leiri. Mutta siinähän se päivä sujahti.

Iltapäivällä palasimme hotellille ja koirat pääsi ilmastoituun huoneeseen. Me istuskelimme hotellin pihalla kunnes oli illallisen aika. Kun viikonloppu aloitetaan yhteisellä illallisella hotellilla, niin siihen se myös lopetetaan. Suussa sulavan illallisen jälkeen olikin iltapuuhien aika ja sitten kutsuikin jo höyhensaaret.

Paluumatka

Maanantaina oli aika pakata auto, sanoa heippa Aubignylle ja aloittaa kotimatka. Koska meidän alkumatka tultiin haipakkaa vauhtia ja ei juuri ehditty lomailemaan, niin tarkoitus oli palata Suomeen vähän rauhallisempaan tahtiin lyhyemmillä ajomatkoilla per päivä.

Ensimmäinen kohteemme oli Dinant Belgiassa. Sinne saavuimme alkuillasta. Olimme varanneet huoneet linnasta läheltä Dinantia. No, ei se nyt ihan semmoinen prinsessa Ruususen linna ollut, mutta oikein kiva paikka ja ihana luonnon ympäröimä. Olisi ollut kiva tehdä joku kunnon kävelylenkki, kun siellä olisi ollut kivoja luontopolkuja. Mutta sen verran oli kuuma, että jäi lenkit tekemättä ja tutkailimme linnan puutarhaa ja nautimme herkullisen illallisen.

Tiistaina aamuna herkullisen aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa. Toki kävimme pikaisesti pyörähtämässä Dinantissa.

Myös kotimatkalla meille syntyi heti rutiinit. Vaikka etapit oli lyhempiä kuin alkumatkalla, niin kyllä autossa sai istua sen 6-7 tuntia. Toisaalta oli niin kuuma, ettei paljoa edes innostanut poistua ilmastoidusta autosta. Joten päivät alkoivat aamulenkillä ja paikkaan tutustumisella, kuumin aika istuttiin autossa ja illalla katseltiin paikkoja se mitä ehdittiin ennen pimeää ja käytiin syömässä ja koirat iltalenkillä.

Tiistai-iltana saavuimme Zwolleen, Alankomaihin. Kylläpäs olikin yllätys, kun meitä odotti business sviitti. Oli oma olohuone, iso makuuhuone ja iso kylpyhuone. Sviitti oli varmaan isompi kuin kotini. No, mikäs siinä oli nautiskella pientä purtavaa ja roseeta kunnes ilma viileni sen verran, että pääsimme iltalenkille.

Hotellimme oli hieman syrjässä keskustasta, joten keskiviikko aamulla lenkin ja superhyvän aamupalan jälkeen kurvasimme Zwollen keskustaan nähtävyyksiä katselemaan. Kun tärkeimmät oli nähty ja alkoi olemaan liian kuuma koirille, jatkoimme matkaamme.

Seuraava kohde oli Saksassa Husum niminen kylä, jonne saavuimme illalla. Jotenkin erehdyimme Hampurin keskustaan ja siellä ruuhkassa menikin sitten oma aikansa.

Husum oli nätti pieni kylä, jossa oli jopa oma pieni linna ja kaunis iso linnan puisto, jossa sai tehtyä kiva lenkin ennen illallista.

Torstai aamuna jatkoimme vielä hetken Husumiin tutustumista, kunnes oli aika jatkaa matkaa Tanskaan. Tanskassa teimme pienen pysähdyksen Legolandissa, mutta kyllä ilmastoitu auto oli meistä kaikista kivempi vaihtoehto kuin ihmetellä Legolandia. Joten auton nokka kohti seuraavaa kohdetta, joka oli Odense.

Pieni pettymys, kun saavuimme hotellille. Huone oli niin pieni, että hyvä kun mahtui kääntymään ja ei tietenkään ilmastointia. Lisäksi Odensessa oli joku festari viikko ja naapuripuistossa oli sitten festarit käynnissä. Melkein siinä sänky jytisi basson tahtiin. No, onneksi keikka loppui klo 23.00. Sai edes vähän nukuttua.

Lähdimme illalla kuitenkin reippaasti tutustumaan Odenseen ja katsomaan H.C. Andersenin synnyin- ja kotitaloa. Melkein meinasi usko loppua, koska väkeä oli niin paljon ettei meinannut päästä eteenpäin. No, onneksi kun pääsimme vanhaan kaupunkiin, niin oli rauhallisempaa ja vanha kaupunki oli kyllä kuin karamelli.

Perjantaina hieman huonosti nukutun yön jälkeen matka jatkui Juutinrauman sillan kautta Ruotsiin. Olimme varanneet hotellin Jönköpingistä, jonne saavuimme alkuillasta. Pohjolassa oli jo helteet jääneet taakse ja saikin kaivella jo hupparin esille. Joten ei muuta kuin kylille pörräämään, jonka jälkeen koirat hotellille ja syömään.

Ravintola oli oikein mukava, mutta meidän tarjoilija oli ensimmäisiä päiviä töissä, joten ruuat tuli vähän miten sattui ja mitä sattui. Mutta mahat saimme täyteen.

Lauantai aamuna vielä lenkki Jönköpingissä ja aamupalan jälkeen kohti Kappskäriä, josta seilaisimme Naantaliin.

Ennen Kappelskäriä koukkasimme Uppsalassa Minnan sukulaisissa ja sitten satamaan. Pojat pääsivät ulkoruokintaan ja lenkitimme heidät. Laiva lähti klo 22 ja olisimme Naantalissa seuraavana aamuna klo 07.00. Joten ajattelimme, ettei tarvitse laivalla murehtia poikien ulkoilusta, pärjäisivät aamun asti hyvin. Eihän arvon herrat mihinkään laivan koira WC:hen suostu mitään tekemään (no Milou sentään nosti kerran koipea, mutta Sulo ja Idefix pöyristyivät jo pelkästä ajatuksestakin).

Päivä oli jotenkin hujahtanut ja emme olleet syöneet mitään koko päivänä. Ajateltiin, että käydään laivassa syömässä jotain pientä ja sitten nukkumaan. Mutta yllätys oli suuri, kun selvisi, että lippuihin kuuluu buffet- illallinen ja -aamiainen. Joten sitähän saikin kellahtaa täyden masun kanssa nukkumaan..

Sunnuntai aamuna saavuimme Naantaliin. Koukkasimme Minnalle ja Sulo jäi kotiin ja Minna toi meidät vielä kotiin. Väsyneenä, mutta onnellisena kotona.

Lopuksi

Upea reissu, josta jäi miljoonia ihania muistoja. Kaiken kaikkiaa kahdessa viikossa kilometrejä kertyi 5200, maita 10 ja kaksi laivamatkaa.

Oli ihanaa, että Sulo ja Milou tulivat sen verran toimeen keskenään, että pystyimme liikkumaan yhdessä. Ei toteutunut se pahin pelko, että saisimme pitää isän ja pojan kanssa 10 km hajurakoa. Tämä olisi kyllä hankaloittanut matkaa aikalailla.

Parasta oli, että sain mukaan Idefixin ja Miloun. Tämä oli kyllä ainutlaatuinen ja ikimuistoinen tilaisuus, joka ei tule enää toistumaan. Molemmat jaksoivat hyvin, vaikka kyllä kotona nukkuivat muutaman päivän tyytyväisenä.

Kiitos Minnalle ihan huippu matkaseurasta. Jos nauru pidentää ikää, niin kyllä vuosia ropisi reilusti lisää.

Taas on alkanut vuoden odotus kohti NE2024 ja Aubignya.

– Malena, Idefix ja Milou –