Viro Rakvere, toukokuu 2019

Kevät on ollut erittäin kiireinen sekä töiden että opiskelujen takia. Joten ystäviä ei ole ehtinyt juurikaan tapaamaan varsinkaan Ainoa, jolla työt ja opiskelut meni täysin ristiin omien aikataulujen takia. Tämän takia päätimme, että lähdetään Rakvereen, jotta saadaan rauhassa viettää yhdessä aikaa pari päivää ilman arjen rutiineja. Niin ja tietenkin käyn Miloun kanssa pyörähtämässä kehässä.

Reissulla ylitin myös omia rajojani, koska lähdimme matkaan autollani ja ajoin elämäni ensimmäistä kertaa ulkomailla. Olen aina sanonut, etten aja Suomen rajojen ulkopuolella. Mutta nyt päätin rohkaista mieleni. Matkaa Tallinnasta Rakvereen on noin sata kilometriä, joten ajattelin, että ehkä uskallan ajaa tuon matkan.

Perjantai

Perjantaina 3.5. tavarat, Milou ja Aino kyytiin ja suunnaksi Länsiterminaali. Auto saatiin ehjänä laivaan ja Milou kassiin ja laivalle hengailemaan. Oli kiva, kun nykyisin Eckerö Linella voi ottaa pienen koiran laivaan mukaan kassissa. Eli ei tarvitse ottaa erillistä hyttiä tai jättää koiraa autoon.

Laivamatka meni nopeasti mutta sitten jumituimmekin satamaan. Kesti noin tunnin enne kuin suma oli purkautunut ja pääsimme satamasta ulos. Hieman jännitti ajaa Tallinnassa, kun ei tuntenut mitä kaistaa olisi pitänyt ajaa. Mutta kun pääsimme Tallinnasta ulos, niin edessä oli 85 km täysin suoraa ja tasaista motaria. Matka taittui rattoisasti ja saavuimme illan hämärtyessä Rakvereen. Koska kello oli jo paljon, niin kävimme pikaisesti syömässä, jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan.

Lauantai

Lauantai aamuna suuntasimme näyttelypaikalle, jonne oli noin viiden minuutin ajomatka. Lauantaina tuomarina oli venäläinen vakavailmeinen herramies Nikolay Sedykh. Milou sai ERI:n ja voitti valioluokan, vaikka hän hieman temppuili tuttuun tyyliinsä. Paras uros kehässä Milou tuli toiseksi saaden sertin. Kun kehäsihteeri ojensi minulle sert ruusukkeen, aloin itkeä vollottamaan ja vapisemaan onnesta. Tällä sertillä Milousta tuli

• Viron muotovalio
• Baltian muotovalio
• Suomen muotovalio

Sen verran taisi muutkin herkistyä itkuani, että kehäsihteeri taputti hellästi olalle sanoen ”It’s ok” ja tuomarikin hymyili liikutustani. Tämä on todellakin laji, joka menee tunteisiin.

Kun olin suuremmalta liikutukseltani toipunut, niin lähdimme näyttelypaikalta. Oli juhlan aika ja kukapa on parempi juhlakaveri kuin Aino. Veimme Milou hotelliin lepäämään ja lähdimme kylille syömään ja täyttämään auton takakontin juhlajuomalla ja tulijaisilla. Shoppailun jälkeen palattiin hotelliin lepäilemään. Kunnes lähdimme Miloun kanssa päivälenkille Rakveren linnalle. Sää suosi meitä koko matkan ajan. Kaikki sadekuurot tuli silloin, kun olimme sisällä, joten linnakin nähtiin ilman vesisadetta.

Linnakierroksen jälkeen vietiin Milou hotelliin ja lähdettiin illalliselle. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ajatus oli juhlistaa Miloun menestystä kunnolla, mutta sen verran väsy painoi, että illallisen jälkeen kömmittiin hotellille ruokkimaan Milou ja pienen iltalenkin jälkeen sitä olikin jo valmis nukkumaan.

Sunnuntai

Olimme päättäneet, että jos ei jakseta sunnuntaiaamuna herätä, niin emme mene näyttelypaikalle. No, koska lauantaina menimme ajoissa nukkumaan, niin sunnuntaina heräsimme aikaisin. Joten aamulenkin ja – palan jälkeen tavarat autoon ja suunnaksi näyttelypaikka. Tuomarina oli tanskalainen Carsten Birk, jonka mielestä Milou oli erinomainen ja Milou oli valioluokan ensimmäinen. Mutta jatkoon emme päässeet. Tämä ei haitannut, koska olimmehan saaneet jo lauantaina sen, mitä toivoin.

Oli siis aika kääntää auton nokka kohti Tallinnaa ja kotia kohden. Matka taittui nopeasti edelleen niin hämmästyttävän suoraa ja tasaista motaria pitkin. Tallinnassa olimme hyvissä ajoin ja ehdimme tehdä verkkaisen kävelylenkin sataman läheisyydessä. Matkaväsymystä oli ilmassa, joten laivamatka meni siinä, että yritti pysyä hereillä. Pientä väsymyshysteriaa oli ilmassa, kun nauroimme vatsat kipeinä omille tyhmille jutuillemme. Onneksi laivamatka ei kestänyt kuin pari tuntia ja satamasta pääsimme pian kotiin.

Kaiken kaikkiaan matkan tavoitteet täyttyivät; saimme kerrankin aikaa jutella rauhassa muustakin kuin vain vaihtaa pikaisesti kuulumisia Ainon kanssa ja Milou sai sertin, jota toivoin kovasti.

Kiitos Ainon hauska ja rennosta reissusta!

-Malena-