Tanska Vejen, kesäkuu 2019

Mitäpä muuta sitä juhannuksena tekisi kuin pakkasi auton ja lähtisi Tanskaan koiranäyttelyyn? Näin pohdimme Kikan kanssa helmikuussa Latvian reissulla.

Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja keskiviikkona 19.6. Milou ja kamat autoon ja suunnaksi Espoo, jossa Kikka jo odottelikin. Milou sai riehua Pinjan kanssa pihalla, kun söimme herkullisen lounaan. Sitten olikin aika siirtää tavarani Kikan autoon ja matka kohti Turun satamaa alkoi. Pientä jännitystä oli ilmassa miten matka sujuu, kun Kikan koiralla, Kiralla, oli juoksu. Mutta onneksi auto matka sujui rauhassa.

Turussa olimme hyvissä ajoin ja koirat saivat arvoisena ruokapaikan ja lenkin Turun linnan pihalla. Sitten olikin aika ajaa laivaan ja suunnata kohti Tukholmaa. Onneksi olimme ottaneet molemmille omat hytit. Olisi voinut olla muutoin vähän liiankin mielenkiintoinen merimatka Kiran juoksun takia.

Torstai

Laivamatka meni hyvin ja aamuvarhaisella saavuimme Tukholmaan. Edessä oli n. 900 km ajomatka Vejeniin, joten ei muuta kuin auton nokka kohti etelää. Tavoitteena oli olla Vejenissä klo 16-17, koska silloin sai viedä teltat näyttelypaikalle. Ruotsissa matka taittui rattoisasti muutaman pysähdyksen taktiikalla. Kun olimme ylittäneet Juutinrauman sillan ja saavuimme Kööpenhaminaan, matka tyssäsi ruuhkaan. Viisi kaistaa ihan tukossa ja neljän kilometrin matkaan meni tunti! Ruuhka sotki aikataulun aika pahasti, joten saavuimme näyttelypaikalle vasta seitsemän aikaan illalla. Onneksi kuitenkin saimme kuitenkin vielä teltat paikoilleen, joten ei tarvinnut sitten näyttelyaamuna niistä huolehtia.

Hotellimme oli läheisessä kaupungissa, Kolding, vajaan puolen tunnin päästä Vejenistä. Koska takana oli pitkä päivä ja kello oli paljon, kävimme pikaisesti syömässä ja sitten olikin aika mennä nukkumaan.

Perjantai

Herkullisen aamupalan jälkeen suuntasimme Vejeniin näyttelypaikalle. Tanskassa näyttelyluettelo ilmestyy maksutta klo 07.00 nettisivuille ja näyttelytulokset päivittyvät reaaliajassa arvosteluineen luetteloon. Tämä on oikein näppärä systeemi, koska koko päivän pystyi seuraamaan, milloin on oman koiran vuoro. Näyttelyalue oli hurjan iso (noin 5-6 jalkapallokentän kokoinen alue) ja kehiä oli 41. Joten reaaliaikaisen luettelon ansiosta ei tarvinnut koko ajan ravata kehän laidalla katsomassa missä mennään.

Kikka vei Miloun kehään ja minä sain pienen haasteen, kun esitin valkoisen paimenkoiran, Lumin. Lumi oli oikein mukava ja iso tyttö, mutta kehässä hän päätti olla peltojäljellä. Joten hieman olin pulassa. Mutta selvisimme kehästä erinomaisella tuloksella. Myös Milou oli saanut samaan aikaan erinomaisen. Kira oli VSP ja valioitui Tanskaan ja samalla hänestä tuli Pohjoismaiden muotovalio.

Kun kehät olivat meidän osaltamme valmiit, lähdimme takaisin hotellille. Hotellilla kilistimme Kiran menestykselle ja pienen lepohetken jälkeen huoneessa ja lähdimme satamaan, jossa oli todella hyvä kalaravintola. Hieman tarjoilijat ihmettelivät, kun halusimme syödä terassilla. Oli aika kova tuuli ja puolipilvistä, joten lämmin ei varsinaisesti päässyt tulemaan. Mutta kyllähän sitä nyt juhannuksena piti ulkona syödä. Eikä muuten ollut yhtään hyttystä.

Ruuan jälkeen ruokittiin kourat ja lähdettiin katsomaan Koldingin linnaa ja iltakävelylle. Kolding on tosi nätti kaupunki, kannattaa käydä, jos sinne päin Tanskaa eksyy.

Lenkin jälkeen olikin jo aika mennä nukkumaan. Ajattelin, että mahtavaa kerrankin saan kunnon 8 tunnin yöunet ja nukahdin tyytyväisenä. Kunnes klo 01.00 heräsin hirveää jytkytykseen ja huutoon. Luulin, että naapurihuoneessa on bileet ja tappelu, mutta eipä ollutkaan. Hotellia vastapäätä tien toisella puolella oli klubi, jossa oli volyymit käännetty kaakkoon ja iloiset tanskalaiset huusivat pihalla. Klo 03.00 en enää kestänyt, kun sänkynikin tärisi basson tahdissa, ja menin respaan valittamaan. Oli ensimmäinen kerta, kun valitan jostain hotellissa. En kuulemma ollut ensimmäinen valittaja, mutta valitettavasti mitään ei ollut yöllä tehtävissä ja klubi menee 05.00 kiinni. Joten sain unta n. 05.30 ja herätyskello soi 06.00.

Lauantai

Joten kolmen tunnin unilla en ollut ihan parhaimmillani, kun lähdimme näyttelyyn. Onneksi Kikka esitti Milou, koska itse olin ihan tööt koko päivän. Milou sai jälleen erinomaisen ja Kira oli VSP. Kun kehät olivat meidän osalta valmiita, lähdimme hotellille. Minun oli pakko saada unta, koska väsymys painoi. Kun saavuimme hotellille, minulle oli jo varattu uusi huone toiselta puolen hotellia. Joten siirsin äkkiä tavarani toiseen huoneeseen ja painuin nukkumaan.

Parin tunnin päikkärit teki ihmeitä ja lähdimme katselemaan lisää kaupunkia koirien kanssa. Kiran juoksu oli edennyt parhaisiin päiviin, joten Miloun kanssa hieman haasteita, koska hän oli hyvin vakuuttunut siitä, että olisi hommien aika. Kira oli samaa mieltä ja tarjoili itseään Miloulle aina, kun siihen tuli tilaisuus. Ei siis mitenkään rentouttava lenkki. Mutta kaupunki oli kyllä nätti.

Sunnuntai

Onneksi sain nukuttua kuin tukki uudessa huoneessa, joten sunnuntaina heräsin pirteänä kuin peipponen. Oli aika pakata tavarat autoon ja jättää Kolding taaksemme. Viimeinen näyttelypäivä oli edessä ja sen jälkeen alkoi matka Ruotsiin. Tulosten osalta toistettiin edellisten päivien tulokset. Kun leiri oli purettu, lähdimme kohti Ruotsia.

Matka sujui rattoisasti ilman kommelluksia ja ruuhkia. Alkuillasta saavuimme aivan mielettömään upeaan paikkaan, Örenäs Slott, joka oli meidän hotellimme. Paikka oli todella kaunis ja rauhaisa. Mieli todellakin lepäsi kartanon puistossa kävellessä. Upea kartano kauniin puiston ympäröimänä meren rannalla. Ehdottomasti paikka, johon haluan toistekin.

Joten ei muuta kuin tavarat huoneisiin ja meren rantaan uittamaan koiria. Milou, joka on ihan hulluna uimisen kanssa, ei ollut tippaakaan kiinnostunut uimisesta. Hänen ainoa tavoite oli päästä rannalle Kiran luokse. Pienen pää oli ihan sekaisin Kiran juoksusta. Kira oli prinsessa eikä kastanut kuin varpaansa. Onneksi mukanani oli pitkä liina, joten saimme edes jotenkin uitettua Miloun. Uinnin jälkeen menimme syömään kartanolle ja sitten olikin aika kellahtaa ihanaan sänkyyn.

Maanantai

Loistavan aamupalan jälkeen oli aika pakata tavarat ja jatkaa matkaa kohti Tukholmaa ja satamaa.

Ajomatka sujui jälleen rattoisasti rupatellen. Matkan varrella pysähdyimme Brahehusin raunioilla, jossa olin käynyt edellisen kerran vuonna 2012 matkalla Ranskaan. Silloin mukana oli Jalo. Pakollisten kuvien jälkeen juotiin kahvit ja jatkettiin matkaa. Satamaan saavuimme juuri sopivasti, kun autojen check-in oli jo avautunut. Laivassa ruokittiin koirat ja käytiin koirien ulkoilupaikalla kannella. Mutta eihän siihen voinut mitään tehdä ja Miloulla vaan silmät pullottivat päästä Kiran perään. 

Päivällisen jälkeen olikin taas aika kömpiä hyttiin ja sänkyyn.

Tiistai

Aamulla saavuttiin Turkuun, josta matka hurahti Espooseen. Siirsin omat tavarat omaa autooni ja sitten kotiin. Kotona olin puolen päivän jälkeen. Olipa kiva nähdä Idefixiä ja Jaloa monen päivän jälkeen.

Matkustaminen on kivaa, mutta kyllä oli kiva tulla kotiinkin.

Lopuksi

Jälleen kerran oli ihan älyttömän kiva reissu mitä parhaimmassa seurassa. Superplussa säästä, joka suosi koko matkan. Täydellinen koiranäyttelysää: puolipilvistä ja n. +18-20 astetta. Perjantaina satoi kerran, mutta muuten saimme nauttia täydellisestä säästä.

Myös Tanskan näyttelyjärjestelyt oli hoidettu upeasti ja ilmainen nettiluettelo oli huippu. Ainoa miinus tulee näyttelyn ruokapaikasta, jossa ei myyty mitään muuta ruokaa kuin hotdogeja. Ei edes juustosämpylöitä, joten nälkä meinasi tulla.

Onneksi meillä oli Kikan kanssa eri huoneet joka paikassa, koska muuten ei olisi tullut mitään, kun Kiralla oli parhaat päivät ja Milou oli ihan sekaisin eikä yhtään oma itsensä ja kiitos Miloun puhelimen näyttökin hajosi.

Mutta kaikesta huolimatta oli ihan superjuhannus ja jos vaan mahdollista, niin ensi vuonna lähdetään uudestaan.

-Malena-