Hollanti Goes, huhtikuu 2019

Pitkäperjantaina oli aika pakata matkalaukku ja suunnata kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää Miloun kanssa. Pääsiäismatka odotti innokkaita matkalaisia. Kentällä meitä odotti Miia ja Fanni ja matka kohti Amsterdamia saattoi alkaa.

Amsterdamissa meitä vastassa oli kesäisen lämmin sää ja hikihän siinä tuli. Näin talven jälkeen sitä ei oikein ymmärrä mitä pakkaa mukaan, kun kohteessa on luvattu +23 astetta lämmintä. Joten matkalaukusta löytyi enemmänkin lämpimiä vaatteita kuin kesävaatteita. Lämmin reissu oli siis tiedossa.

Amsterdamista matkamme jatkui junalla kohti määränpäätä, Goesia. Vähän jännitti, miten selviämme junamatkasta ja miten vaihto onnistuu. Mutta jännitys oli turha. Junat kulkivat minuutilleen ajallaan ja opasteet olivat selkeitä, vaikka ei Hollantia ymmärräkään. Matka Amsterdamin kentältä Goesiin kesti reilu kaksi tuntia. Goesiin saavuimme myöhään illalla, joten taksilla hotellille, koirille ruoka, lenkki ja nukkumaan.

Lauantai aamuna herkullisen aamiaisen jälkeen, lähdimme kohti näyttelypaikkaa. Ajattelimme, että kävelemme näyttelypaikalle, niin koirat saavat mukavan aamulenkin. Mutta jos iltapäivällä on kovin kuuma, niin tulemme taksilla takaisin hotellille. No taksia ei tarvittu, koska näyttelypaikkahan näkyi hotelliltamme välissä oli vain isompi tie, jonka ali kulki alikulkukäytävä. 

Näyttelypaikkana oli Zeelandhallen, jossa oli kehiä kolmessa eri hallissa. Kehät olivat todella isoja ja kehän ulkopuolella oli väljää. Ihan huippupaikka siis. Näyttelyyn ei otettu kuin max. 800 koiraa, joten näyttelypaikalla oli todella väljää. Tämä todella oli hieno juttu. Ihmiset olivat ihan käsittämättömän ystävällisiä ja mukavia. Melkein kädestä pitäen auttoivat, kun aina ei ihan tajunnut kielimuurin takia mitä pitää tehdä. Onneksi pääsääntöisesti englannilla pärjää.

Ensimmäisen päivänä tuomarina oli R. Tolson Irlannista. Milou sai ERIn ja voitti valioluokan. Lisäksi Milou sai vara-CACIBin. Paras uros/narttu kehä poikkesi Suomen näyttelyistä, koska ainoastaan 2 parasta sijoitetaan. Joten Milou oli ”paras uros 3”.

Kehien jälkeen suuntasimme hotellille, josta otimme taksin Goesin keskustaan. Goes on pieni idyllinen ja kaunis kylä, joten aika pian oli se kierretty. Mutta toisaalta illallisen jälkeen uni painoi, joten ei muuta kuin taksilla hotellille ja nukkumaan.

Sunnuntai alkoi jälleen auringon paisteessa. Aamiaisen jälkeen suunnaksi jälleen näyttelypaikka. Tuomarina oli tällä kertaa liettualainen L. Zizevske. Tällä kertaa Milou sai ERI:n ja voitti valioluokan ja oli Paras Uros 2 saaden vara-sertin ja vara-CACIBin. Vaikka varsinaista menestystä ei tällä kertaa tullutkaan, niin olen tyytyväinen Miloun esiintymiseen.

Kun näyttely oli ohi, päätimme etsiä jostain avoinna olevan kaupan. Koska oli pääsiäinen, kaikki paikat tuntuivat olevan kiinni ja lisäksi hotellimme oli hieman syrjässä. Onneksi emme ottaneet koiria mukaan tälle reissulle. Ne olisivat läkähtyneet ihan totaalisesti. Hellettä meinaan piisasi ja saatiin kävellä aika monta kilometriä ennen kuin löydettiin avoinna oleva kauppa. Joten hikisinä ja rättiväsyneinä saavuimme takaisin hotellille ostoksiemme kera. Ei ajatustakaan, että olisi jaksanut lähteä enää keskustaan illalliselle. Joten jäimme hotellille, jossa olikin ihan huikean hyvä ruoka.

Maanantai aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan ja kotimatka alkoi. Ensin junalla Goesista pari tuntia junalla Amsterdamin lentokentälle ja sieltä sitten kotia kohden. Kaikki sujui oikein mallikkaasti. Väsyneinä mutta onnellisina saavuimme kotiin maanantai-iltana.

Jälleen kerran takana oli huippureissu, josta riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Goes oli kyllä niin kiva paikka ja näyttely niin hyvin järjestetty, että sinne voisi mennä uudestaankin. Ehkä ensi kerralla kuitenkin uskon, jos sääennuste näyttää +23 astetta, niin otan kesävaatteita mukaan.

-Malena-

Matkamme kuvavideona

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑