Unkari Sárvár, heinäkuu 2022

Pari päivää ehdimme olemaan kotona, kun oli aika taasen pakata matkalaukku ja suunnata koti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Tällä kertaa lähdimme Miloun kanssa kahdestaan Unkariin pieneen kaupunkiin nimeltään Sárvár. Tiedossa oli jälleen kuuma reissu, sääennusteet lupailivat +30 astetta ja auringon paistetta. Toki koiranäyttelyitä oli myös luvassa, kolme kansainvälistä näyttelyä kolmena päivänä.

Torstai

Heinäkuun 14. päivän aamuna siis kohti lentokenttää. Tällä kertaa meillä oli onneksi suora lento Budapestiin, josta matka jatkui pari tuntia auton kyydissä Sárváriin.

Matka sujui mukavasti ja suunnitelmien mukaisesti ja iltapäivästä saavuimme helteiseen Sárváriin. Sen verran oli kuuma, että kylään tutustuminen sai jäädä. Ruokailun ja kaupassa käynnin jälkeen oli paljon mukavampi olla viileässä hotellihuoneessa.

Iltalenkillä kävelimme näyttelypaikalle jo katsastamaan, missä paikka oli ja miltä se vaikutti. Näyttely oli mukavan vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä ja paikka vaikutti oikein mukavalta.

Perjantai

Aamiaisen jälkeen oli aika kävellä näyttelypaikalle. Milou oli joka näyttelyssä kehän ensimmäisiä koiria, joten saimme joka aamu kävellä viileässä ilmassa. Olikin hyvä, että pääsimme paikalle kävellen, koska autojono oli yli puoli kilometriä pitkä eikä liikkunut mihinkään. Joten porhalsimme Miloun kanssa kaikista autoista ohi. Syykin jonolle löytyi portilla. Jokaisen koiran passi ja rokotukset tarkastettiin todella tarkkaan, joten siinähän sitä aikaa meni.

Kehät alkoivat vajaan tunnin myöhässä kuten kaikkina muinakin päivinä. Mutta vihdoin pääsimme kehään. Milou esiintyi oikein pirteästi ja oli rotunsa paras (ROP) sertin ja CACIBin kera. Tuomarina meillä oli unkarilainen Dr. Balogh Zsuzsanna.

Koska ryhmäkehiin oli muutaman tunnin odotus, lähdimme kuumuutta pakoon hotellille. Iltapäivällä palasimme näyttelypaikalle. Kaikki kehät olivat myöhässä, joten maistelin paikallisia herkkuja ja jääkylmää roseeta. Kun vihdoin pääsimme ryhmäkehään, niin teimme tuttuun tapaan kunniakierroksen ja sitten olikin hommat tehty ja pääsimme takasin hotellille.

Sitten olikin jo illallisen ja iltalenkin aika. Sárvárin läpi kulkee Ráda joki ja sen varressa oli oikein mukava kävellä varsinkin, kun illan myötä ilmakin alkoi viiletä.

Lauantai

Aamiaisen jälkeen taasen käppäilimme näyttelypaikalle autojonon ohitse. Tällä kertaa meillä oli tuomarina unkarilainen Robert Kotlar. Milou kipsutteli oikein kivasti saaden erinomaisen ja voitti valioluokan sertin kera.

Koska näyttelymme oli tältä päivältä ohitse, päätin että lähdemme tutustumaan Sárváriin. Joten näyttelytavarat hotellille, Miloulle viilennysliivi päälle ja kylille.

Sárvár on pieni kylä, jossa on asukkaita n. 16 000. Se on vanha kylpyläkaupunki ja eipä siellä paljoa muuta olekaan, kun hotelleita kylpylöineen. Kylän halki meni pääkatu, joka päätyi Sárvárin linnalle.

Linnalla sattui olemaan keskiaikaiset markkinat, joten hulinaa riitti. Ihmiset olivat pukeutuneet eri aikakausien vaatteisiin ja kojuja riitti tutkailtavaksi.

Muutama tunti vierähti mukavasti ja sitten alkoi viileä hotellihuone kutsumaan hikistä turistia. Herkullisen illallisen jälkeen ilma oli sopivasti viilentynyt ja teimme mukavan iltalenkin Ráda joen rannalla.

Sunnuntai

Aamiaisen jälkeen oli jälleen aika kävellä näyttelypaikalle viimeistä kertaa. Milou oli taas kehän ensimmäisiä koiria. Tällä kertaa tuomarina oli puolalainen Malgorzata Supronowics. Milou kipsutteli itsensä rotunsa parhaaksi (ROP) sertin ja CACIBin kera. Näin ollen Milousta tuli

Unkarin muotovalio

Kyllä oli itku herkässä ja kädet tärisi, kun tuomari ojensi ROP-ruusukkeen. Milou on nyt 20 maan muotovalio. Hänellä on nyt ylivoimaisesti eniten maa muotovaliotitteleitä kaikista Suomeen rekisteröidyistä schipperkeistä kautta aikojen.

Sitten olikin aika jonottaa muotovalio vahvistusta toimistolla. Tosin homma oli organisoitu niin hyvin, että eipä tuossa montaa minuuttia mennyt. Yksi tarkisti dokumentit, toinen tulosti diplomin ja kolmas rahasti.

Pää pyörällä kävelimme hotellille, jonne olikin kiva mennä paahtavasta ulkoilmasta. Koska oli niin tosi kuuma, päätin ettemme enää palaa ryhmäkehiin vaan lepäilemme hotellihuoneessa. Valitettavasti öisin olin nukkunut hieman huonosti, koska ilmastointilaitteella oli ihan oma mielensä. Yöllä se päätti ihan itse puskea lämmintä ilmaa huoneeseen, vaikka jäähdytys oli täysillä. Joten joka yö heräsin hikisenä ja sitten ei ihan heti uni tullutkaan, kun huoneessa oli niin kuuma. Joten pikku päikkärit maistuivat.

Sitten olikin hyvän päivällisen aika, viimeinen iltalenkki, tavaroiden pakkaus ja aikaisin nukkumaan.

Maanantai

Aamuvarhaisella kyyti tuli hakemaan meidät ja parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme Budapestin kentällä. Onneksi meillä oli taasen suora lento Helsinkiin. Iltapäivällä saavuimme Helsinkiin. Matka sujui oikein hyvin, ainoastaan Helsingissä odotimme tunnin ennen kuin matkalaukut saapui hihnalle.

Oli kiva tulla kotiin, kun Suomessa ei ollut niin kuuma vaan mukavan viileää.

Lopuksi

Oli kiva reissu, vaikkakin liian kuuma. Ehkä nämä heinäkuun reissut kuumimpaan aikaan ei ole ihan meidän juttu.

Sárvár oli kiva paikka. Valuuttaa ei tarvinnut vaihtaa, kun kortti kävi joka paikassa. Ainoastaan valiovahvistus piti maksaa käteisellä, mutta he ottivat euroja.

Ehkä suurin haaste oli, että ainoastaan näyttelypaikalla puhuttiin englantia, mutta ei oikein muualla, ei edes hotellin vastaanotossa. Kaikki puhuivat unkaria ja saksaa ja kaikki menut, kyltit jne. olivat unkariksi ja saksaksi. Joten välillä oli hieman haasteita, mutta tähänkin paikallisilla oli ratkaisu. Kun huutaa minulle saksaa, niin kyllähän minä sitten ymmärrän. No, kaikki asiat sain kuitenkin hoidettua, vaikka en edellenkään ymmärtänyt saksaa edes huudettuna.

Näyttely oli oikein hyvin järjestetty ja näyttelypaikka oli hieno, tosin aikataulut ei pitäneet yhtään. Miloun tuliaiset olivat kerrassaan upeat

2 x rotunsa paras (ROP)
3 x serti
2 x CACIB
Unkarin muotovalio

Nyt on pienen tauon paikka reissuissa. Tuntuu, että nyt on riittävästi luuhattu lentokentillä. Mutta eihän tuota tiedä, miten sitä taas innostuu ja kohtahan on aika lähteä perinteiselle Tour De France – turneelle…

-Malena-