Romania Arad, heinäkuu 2022

Torstaina heinäkuun 7. päivä kello herätti 02.30 ja oli aika suunnata Helsinki-Vantaan lentokentälle Miloun ja rouva R:n (äitini) kanssa. Ei ollut Miloulla riemulla rajoja, kun hänen paras ihminen oli mukana. Tällä kertaa suuntana oli Romania ja sen länsirajalla sijaitseva Arad, ja tokihan sitä lomailun lisäksi oli tiedossa muutama koiranäyttely.

Menomatka

Lähtöselvitys sujui ilman suurempia jonotuksia, vaikka lehdistä olimme saaneet lukea lentokenttien tukalasta tilanteesta. Koronan jälkeen matkustajamäärät ovat räjähtäneet ja henkilökuntaa ei ole riittävästi. Ajattelimme, että eihän tässä mikään hätä ole, kun turvatarkastuksessakaan ei näyttänyt olevan lainkaan jonoa. Meillä oli Lufthansan lento Frankfurtiin, josta jatkolento Timisoaraan, Romaniaan.

Mutta sittenpä tulikin tieto, että lentomme lähtee melkein kaksi tuntia myöhässä. Syynä myöhästymiseen oli, että piti odottaa lentohenkilökunnan lepoajan täyttymistä. Viivästys tarkoitti sitä, että myöhästymme jatkolennolta.

Lähtöselvityksessä meille yritettiin löytää vaihtoehtoista lentoa. Finnairin aamulennolla olisi ollut meille paikat ja olisimme ehtineet jatkolennollemme, mutta lennolla ei ollut koirapaikkoja vapaana. Ymmärrän, että lentoyhtiöllä on sääntönsä, mutta jotenkin tuntuu hieman joustamattomalta, ettei mukaan yksi pieni koira penkin alla olisi mennyt. Tämän takia alun perin kuuden tunnin menomatkasta tulikin 30 tuntia pitkä.

Koska vaihtoehtoja ei Helsingissä löytynyt, niin ohje oli, että lennämme Frankfurtiin ja sieltä meille hommataan jatkolennot. Joten ei muuta kuin kohti Frankfurtin asiakaspalvelutiskiä.

Emme todellakaan olleet ainoita, joiden lennot olivat sekaisin sen verran kaaoksessa oli koko Frankfurtin kenttä. Jonotimme kolmisen tuntia uusia lippuja ja aikamoiseksi säätämiseksi meni, koska kaikki lennot olivat täynnä ja Timisoaraan ei kovin montaa lentoa ole. Lisäksi meidän oli pakko olla perillä perjantai aamuna, koska Milou oli menossa heti aamusta kehään.

Pitkän säätämisen jälkeen saimme iltalennot Bukarestiin, jossa meitä odottaisi kyyti, joka ajaa meidät Aradiin. Bukarestista Aradiin on n. 600 km eli viettäisimme yön autossa. Olimme jo luovuttaneet toivosta, että matkatavaramme tulisi myös perille.

Joten sitten vain odottelimme 12 tuntia Frankfurtin kentällä, kunnes illalla pääsimme lentämään Bukarestiin. Siellä yllätykseksemme myös matkalaukkumme tulivat hihnalla. Kentällä meitä odotti kyyti ja öinen matka läpi Romanian saattoi alkaa.

Perjantai

Ajomatka meni torkkuessa ja perjantai aamuna kello kahdeksan saavuimme aivan pökkyräisenä hotellille. Pikaisesti kävin suihkussa ja söimme pika-aamupalan, kunnes taksi tuli noutamaan näyttelypaikalle. Onneksi sinne ei ollut kuin pari kilometriä ja saavuimme näyttelypaikalle kello yhdeksän ja Milou meni kehään puoli kymmenen.

Kehästä en oikein muista mitään, koska olin niin väsynyt. Taisimme olla Miloun kanssa varsinainen näky, kun molemmat olimme aivan rättiväsyineitä ja täysin unessa.

Kivasti Milou kuitenkin esiintyi ja sai erinomaisen ja voitti valioluokan. Mutta sertiä ei tällä kertaa tullut. Toisaalta en yhtään ihmettele, kun taisi sekä minulla että Miloulla olla vaan sängyn kuvat silmissä. Tuomarina meillä oli paikallinen Dana Niculescu.

Kun Miloun kehä oli ohi, kävelimme hotellille ja vihdoin sai kellahtaa sänkyyn. Ehkä maailman paras tunne sillä hetkellä. Tulikin sitten otettua reilut neljän tunnin päikkärit.

Herättyä olikin hieman pirteämpi olo ja lähdimme etsimään kauppaa ja ruokapaikkaa. Arad vaikutti oikein nätiltä pieneltä kaupungilta, mutta sen verran matkaväsymys painoi, ettemme jaksaneet juurikaan tutustua kaupunkiin. Lisäksi 30 asteen helle ei oikein innostanut kaupungilla kävelyyn.

Kauppareissun ja hyvän ruuan jälkeen, oli aika käyttää Milou iltalenkillä. Olikin mukava kävellä Muresjoen rannalla ja kulkukoiria ei näkynyt missään. Koko reissun aikana näimme vain yhden irtokoiran ja kaksi irtokissaa. Sitten olikin aika mennä yöunille. Olipa ihanaa kellahtaa viileiden lakanoiden väliin ja hyvä, että pään sain tyynyyn ennen kuin nukahdin.

Lauantai

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä heti aamusta kohti näyttelypaikkaa. Onneksi Miloun kehä oli aina heti aamusta, kun ei ollut vielä niin kuuma, niin saimme tehtyä mukavan aamulenkin kävelemällä näyttelypaikalle.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi näyttelyä päivässä. Aamuisin oli kansallinen CAC-näyttely ja iltapäivisin kansainvälinen CACIB-näyttely. Näyttelyt olivat Aradin kennelklubin omalla tilalla, jonne oli rakennettu erilliset kehät katoksien alle ja naapurissa oli ravintola ja paikalla oli myös klubin omat ruoka-ja juomakojut. Paikka oli todella kiva ja siisti. Näyttely oli todella hyvin organisoitu ja kaikki toimi moitteettomasti. Aikataulu oli tehty minuutin tarkkuudella, esim. Miloun kehävuoro saattoi olla klo 9.37. Ja aikataulut myös piti minuutilleen koko viikonlopun ajan. Myös ryhmä- ja BIS-kehät alkoivat minuutilleen.

Tiedossa oli helteinen viikonloppu, olin hommannut normaalien Miloun viilennystarvikkeiden lisäksi pienen rantateltan, joka mahtui näppärästi matkalaukkuun eikä paina kuin kilon verran. Tämä osoittautui oivalliseksi hankinnaksi, koska iltapäivisin lämpömittari nousi 30 asteeseen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Päivän ensimmäisessä CAC-näyttelyssä Milou tepasteli oikein reippaasti, hyvät yöunet olivat tehneet tehtävänsä. Milou oli rotunsa paras sertin kera. Tuomarina meillä oli FCI:n puheenjohtaja Jakkel Tamas Unkarista. Ryhmäkehä pidettiin kehissä, kun koko roturyhmä oli arvosteltu. Siinä olikin tungosta, kun koko FCI1 ryhmä änkeytyi pieneen kehään. Ryhmäkilpailussa kävimme tekemässä kunniapönötyksen.

Iltapäivän CACIB-näyttelyssä Milou oli taasen ensimmäisten joukossa kehässä. Tällä kertaa tuomarina oli Igor Selimovic Kroatiasta. Milou kipsutteli itsensä rotunsa parhaaksi (ROP) sertin ja CACIBin kera. Näin ollen Milousta tuli

  • Romanian muotovalio
  • Transilvania Voittaja 2022

Ei ollut riemulla rajoja, kun lähdin toimistolle tekemään valiovahvistusta. Kyllä kannatti reissata 30 tuntia.

Sitten oli muutaman tunnin odotus ryhmäkehään. CACIB-näyttelyiden ryhmäkilpailut pidettiin isossa kehässä. Ryhmässä teimme kunniakierroksen ja sitten olikin aika kävellä hotellille.

Koska näyttelypäivä oli vierähtänyt 11 tuntiseksi, emme jaksaneet lähteä hotellia pidemmälle syömään. Sen jälkeen olikin aika ruokkia Milou ja lähteä iltalenkille. Hotellimme oli lähellä Muresjokea, joka lipui Aradin läpi. Sen rannalla oli todella mukava kävellä ja samalla ihailla kauniita jokimaisemia. Kyllä uni taas maistui, kun lenkin jälkeen sai kellahtaa sänkyyn.

Sunnuntai

Sunnuntai oli toistoa lauantaille ja aamulla suunnaksi näyttelypaikka. Hieman pohdimme, että noinkohan telttamme on paikoillaan, kun olimme jättäneet sen näyttelypaikalle yöksi. Siellähän se nökötti juuri siinä, mihin olimme sen jättäneet.

Aamun ensimmäisessä CAC-näyttelyssä meillä oli tuomarina Stefan Sinko Sloveniasta. Milou oli jälleen rotunsa paras (ROP) sertin kera. Ryhmäkehässä kävimme tekemässä kunniapönötyksen.

Iltapäivän CACIB-näyttelyssä meitä tuomaroi Dusan Paunovici Serbiasta ja Milou kipsutteli itsensä rotunsa parhaaksi (ROP) sertin ja CACIBin kanssa.

Koska meillä meni torstai matkustamiseen eikä Aradiin tutustumiseen kuten alun perin oli suunniteltu, niin emme jääneet enää ryhmäkehiin. Joten leiri kasaan ja kävellen hotellille.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme hieman kävelemään kaupungille ja kävimme syömässä.

Sitten olikin aika jo hieman pakata ja ruokkia Milou ja lähteä iltalenkille.

Maanantai

Aamulla ehdimme tekemään mukavan lenkin, jonka jälkeen olikin aika hurauttaa Timisoaran lentokentälle. Hieman jännitti, että koskakohan sitä ollaan kotona ja tuleekohan matkalaukut samalla kyydillä.

Onneksi kone lähti aikataulussa kohti Frankfurtia. Tosin siellä koneemme rullasi jonnekin varikolle, josta kurvailimme bussilla terminaaliin. Toki tietenkin toiseen päähän kuin mistä Helsingin kone lähti. Joten saimme juosta terminaalin läpi, jotta ehdimme jatkolennolle. Voin sanoa, että Frankfurtissa terminaalit ovat isoja ja kun vielä olalla keikkuu koira kassissa ja reppu on selässä, niin olin aivan hiestä märkä, kun saavuimme lähtöportille. Mutta hyvin ehdittiin ja hikisenä koneeseen.

Koneessa sitten istuimmekin tunnin, koska piti odottaa, että saadaan paikalle henkilökuntaa lastaamaan tavarat ruumaan.

Tunnin myöhässä saavuimme maanantai-iltana Helsinkiin nälkäisinä, koska olimme edelleen aamupalalla liikenteessä. Piti ostaa evästä Frankfurtissa, mutta eihän me mitään ehditty, kun piti vaan juosta jatkolennolle.

Lopuksi

Lentäminen on tällä hetkellä aika haasteellista huutavan henkilökuntapulan vuoksi, varsinkin jos on jatkolentoja. Lennot varsinkin isoilla kentillä on lähtökohtaisesti myöhässä tai sitten ne perutaan kokonaan. Joten tällä hetkellä kannattaa suosia vain suoria lentoja.

Toisekseen kannattaa varata semmoiset lennot, joissa on kunnon vaihtoaika. Meillä oli sekä mennessä että tullessa tunnin vaihtoaika ja se on liian vähän, ellei sitten halua juosta hikipäissään pitkin terminaalia.

Mutta kaikesta huolimatta oli oikein kiva reissu ja Arad yllätti kyllä todella positiivisesti. Ainakin Aradissa ennakkokäsitykseni Romaniasta heitti ihan päälaelleen. Arad oli tosi siisti paikka ja ihmiset olivat oikein mukavia ja ystävällisiä, kulkukoiria ei näkynyt. Englannilla pärjäsi oikein hyvin ja kortilla pystyi maksamaan joka paikassa, toki näyttelypaikalla piti olla käteistä. Onneksi hotellilla oli automaatti.

Miloun tuliaiset olivat mitä parhaimmat

  • 4 x rotunsa paras (ROP)
  • 4 x serti
  • 2 x CACIB
  • Transilvania Voittaja 2022
  • Romanian muotovalio

-Malena-

Matka kuvina

Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: