Turkki Antalya, toukokuu 2022

Torstaina toukokuun 12. päivä ennen aamun sarastusta oli aika suunnata Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Tällä kertaa kohteena oli Turkin Antalya ja menossa mukana Milou (C.I.B. Multi CH JCH Lupus Dei Nobel) ja Rouva R. (äitini). Milou oli niin tyytyväinen matkaseuraan, olihan taksikyydit taattu jos kävely ei huvita.

Mutta olikin aikamoista selvittelyä ja puuhaa ennen kuin olimme tähän pisteeseen päästy ja auton nokka oli lentokenttää kohden.

Ennen matkaa

Yleensä ennen matkaa on hieman ylimääräistä järjestelemistä, kun on koira mukana, mutta tämä reissu vaati kyllä aika paljon työtä. Ensinnäkin oli aika vaikea löytää tietoja, miten koiran saa tuoda Turkkiin. Kun maahantuonti säännöt löytyivät, niin aikamoiset säädökset maahantuloon on olemassa. Normaalien rokotusten lisäksi pitää olla mm. sekä sisä- että ulkoiloislääkitykset, erillinen terveystodistus ja rabies vasta-ainetesti tai vuoden vanha rabies. Ohjeissa luki myös, että maahan tultua tulli syynää koiran päästä varpaisiin ja jos jotain epäselvää löytyy, niin maahan ei pääse. Joten parempi huolehtia, että jokainen dokumentti oli pilkulleen oikein ja Milou on kunnossa.

Lisäksi hotellilla oli sitten ihan omat vaatimukset. Hotellissa oli oma lemmikkien hotelli, jonne Miloukin olisi pitänyt laittaa. Siellä koirat mm. ovat keskenään toki valvottuna. Mutta jos jotain sattuu, niin hotelli ei ota mitään vastuuta, vaan kaikki on minun vastuulla. Jos koiraan tulee haavoja tai jotain jälkiä, niin voi voi. No, sehän ei minulle sovi, vaan Milou pysyy meidän kanssa meidän hotellihuoneessa. Tämä onneksi onnistui, mutta sain hotellista kaksi dokumenttia allekirjoitettavaksi. Toinen oli kuusi sivua pitkä sopimus, jossa kerrottiin mitä koira saa/ei saa tehdä. Mikä on omistajan vastuu ja mitä hotelli saa tehdä (he saavat esim. viedä koiran eläinlääkäriin ilman lupaani ja minä maksan). Käytännössä omistaja vastaa kaikesta ja hotelli ei ota mistään mitään vastuuta. Toiseen dokumenttiin piti kirjoittaa kaikki mahdollinen tieto koirasta, aina siitä mitä koira syö tai kuka koiran eläinlääkäri Suomessa siihen miten koira käyttäytyy muiden koirien kanssa. Hieman ihmettelin, miksi nämä kaikki dokumentit oli täytettävä ja allekirjoitettava, koska Milou ei ollut menossa lemmikkihotelliin. Mutta vastaus oli vain, että tämä on tapana. Hieman kyllä kauhistutti, että mihin tässä ollaan taas joutumassa ja miten meidän käy.

Kaikkien näiden säädösten ja sopimusten saattelemana lähdimme kuitenkin reissuun hieman pelonsekaisin tuntein.

Saapuminen Turkkiin

Torstaina aamuvarhaisella suuntasimme siis kohti lentokenttää. Tiedossa olikin kiva lento, kun oli vain neljän tunnin suora lento.

Antalyaan saavuimme aamupäivällä ja sitten jännittikin, miten meidän käy tullissa. Kun tulimme tullin alueelle, siinä oli pari tullivirkailijaa ennen kuin valitsee vihreän tai punaisen linjan. Kysyin, että mihin minun pitää mennä, kun minulla on koira mukana. Tullivirkailijat katsoivat minua kuin jotain vajaaälyistä. Toistin kysymyksen, että haluaako joku nähdä koirani paperit, kun olemme nyt tulossa Suomesta Turkkiin. Lisää hämmentyneitä katseita, kunnes toinen virkailija sanoi, ”Ok, näytä sitten paperit”. Annoin Milou passin ja virkailija avasi ensimmäisen sivun, jossa näkyy vain koiran nimi. Pisti passin kiinni ja antoi passin takasin saatesanoilla ”Ok”. Milou oli minulla koko ajan kassissa, joten he eivät edes nähneet minkälainen koira minulla oli mukana. Tässä oli tämä tarkka syyni ja papereiden tarkistaminen.

Nirvana Cosmopolitan hotelli

Lentokentällä meitä odotti kuljetus ja vajaan puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme hotellille tai pitänee sanoa hotellialueelle. Olimme saapuneet upeimpaan paikkaan, missä ikinä olen ollut. Ensimmäisen meitä oli vastassa meidän oma assistentti, joka huolehti sisäänkirjautumisesta ja tavaroistamme.

Kyseessä oli viiden tähden hotelli, jossa oli mm. kymmeniä ravintoloita, kahviloita, kylpylä, oma teatteri, pari jalkapallokenttää, tenniskenttä, oma uimaranta, useita uima-altaita, vesipuisto, tavaratalo jne. Eli hotellialueelta ei tarvinnut poistua lainkaan. Meillä oli all inclusive -paketti ja olin ajatellut, että varmaan joku ruoka kuulu hintaa, mutta vasta paikan päällä tajusin, että hintaa kuuluu ihan kaikki, kuten oma assistentti tai kaikki juomat jne.

Hotellihuoneemme sijaitsi rivitalon näköisessä rakennuksessa ja se oli aivan mahtava ja siellä odotti suuri yllätys. Meidän huoneen parvekkeelta pääsi suoraan omaan uima-altaaseen. Olimme saapuneet todellakin paikkaan, jossa on helppo vaipua nirvanaan. Hotellin nimi oli Nirvana Cosmopolitan. Hyvä kun olimme päässeet hotellihuoneeseen, niin lemmikkihotellin työntekijä toi Miloulle tervetulijaislahjan ja heti perään tuli minibaarin täyttäjä.

Torstai päivä menikin sitten hotellialueeseen tutustumiseen ja vain silmien pyörittelyyn. Lemmikkihotellin pitäjä piti meille yksityisesittelyn lemmikkihotellissa. Tosi siisti paikka ja eläimet olivat todella tärkeitä ja niiden hyvinvointi oli tärkeintä työntekijöille. Antalyassa ei kuulemma ollut juurikaan kulkukoiria, mutta sitäkin enemmän kulkukissoja. Näitä näkyi myös hotellialueella. Lemmikkihotelilla oli kuitenkin tavoite, että he löytäisivät mahdollisimman monelle kodin. He myös sterkkasivat kissoja, jottei populaatio kasvaisi. Lisäksi jos pentuja syntyi, niin ne asuivat emän kanssa lemmikkihotelissa ja pennuille etsittiin koti.

Kävimme rannalla ja keskellä rantaa oli oma alue lemmikeille. Miloukin pääsi onnellisena kahlailemaan Välimeressä. Tosin, kun tuli hieman isompi aalto ja melkein kippasi Miloun kumoon, niin Miloulle riitti merivesi. Isot aallot ei ollut oikein Miloun mieleen. Miloulla ei muutoinkaan ollut mitään hätää ja huoleni allekirjoitettuani hirvittävät sopimukset haihtuivat saavuttuamme paikanpäälle.

Hotellissa oli jättimäinen buffet, jossa tarjoiltiin aamiainen, lounas ja päivällinen. Toki hotellissa oli useampi ala carte ravintola ja kahviloita, jotka kaikki sisältyivät hintaa. Kävimme kuitenkin aina buffetissa, koska sen anti oli niin runsas, että ähkyhän sitä tuli syötyä kolme kertaa päivässä. En ole ikinä nähnyt niin paljon eri ruoka vaihtoehtoja yhdellä kertaa.

Ainoa miinus oli, että iltaisin musiikki alkoi pauhaamaan naapurihotellissa noin kahdeksan maissa ja sen vaiettua kymmen maissa alkoi bileet meidän hotellin alueella, jatkuen yhteen asti yöllä. Joten korvatulpat olisivat olleet tarpeen. Mutta toisaalta meillä oli oma uima-allas, tosin kuin heillä, jotka majoittuivat hotellin päärakennuksessa, jonne musiikin pauhu ei todennäköisesti kuulunut. Se oli varmaan joku 20. kerroksinen tornitalo.

Perjantai

Perjantaina meni hotellialueeseen tutustuessa ja ihmetellessä. Välillä toki piti käydä pulahtamassa omassa uima-altaassa ja syödä kuin pikkupossu buffetissa. Kävimme myös hotellialueen ulkopuolella, jossa olikin sitten kauppoja enemmän kuin tarpeeksi. Jokaisessa myytiin ”aitoja” luksusmerkkejä kuten Cucci, YSL, Luis Vuitton, Chanel jne. puoli-ilmaiseksi.

Päivä hujahti nopeasti ja olikin ihana kääriytyä viileän peiton alle. Lämpöähän Antalyassa riitti, reilu +26 astetta, joka on sekä minulle että Miloulle hieman liikaa.

Lauantai

Lauantaina oli sitten Milou aika ryhtyä töihin. Tiedossa oli kaksi näyttelyä, kansallinen CAC1 ja kansainvälinen CACIB1 -näyttelyt. Milou oli kaikissa näyttelyissä kehän ensimmäinen koira, joten ähky aamiaisen jälkeen kipitimme näyttelyalueelle, joka oli hotellialueella. Hieman piti odotella, koska aikataulut oli aina noin 45 minuuttia myöhässä. Mutta Miloulla oli hyvät viilennykset mukana ja tarvittaessa itse saattoi kipaista rantabaarin puolella.

Ensimmäisessä näyttelyssä meillä oli tuomarina Tino Pehar, Kroatista. Hauska juttu oli, kun tuomari kuuli minun puhuvan Miloulle suomea, niin hän alkoi puhumaan minulle suomea. Hän on ollut usein Suomessa arvostelemassa ja oppinut suomea. Kiva yksityiskohta oli, että hänellä oli koko viikonlopun Suomen Kennelliiton kravatti kaulassa. Milou tepasteli oikein nätisti ja tuloksena hän oli rotunsa paras (ROP) sertin kera. Tällä tuloksella Milousta tuli

Turkin muotovalio

Taisi taas mennä roskia silmiin ja iloisena menin vahvistamaan Milou 18. maavalioarvoa. Mutta eihän se sitten ihan niin helposti mennytkään, koska Turkin Kennelliitto ei hyväksynyt Suomen Kennelliiton valiotodistusta vaan piti olla kopio alkuperäisestä muotovalio diplomista. Hieman nousi tuskan hiki päähän, koska kaikki diplomit olivat tietenkin kotona Suomessa. Onneksi puhelimen kuvat pelasti ja he hyväksyivät viimeisimmän diplomin, joka puhelimeni kuvista löytyi. Näin saatiin Miloun valio vahvistettua paikan päällä.

Sitten meillä olikin muutaman tunnin odotus ennen seuraavaan näyttelyä. Joten meillä oli hyvin aikaa käydä uimassa omassa uima-altaassa ja nautiskella viileästä hotellihuoneesta kylmää roseeta nautiskellen.

Iltapäivällä oli vuorossa CACIB1 näyttely ja tällä kertaa tuomarina oli turkkilainen Pars Kibarer. Milou kipitteli oikein reippaasti, vaikka tuomari juoksutti kolmisen kertaa kehän ympäri. Kaikissa näyttelyissä tuomarit juoksuttivat koiria yllättävän paljon. Milou kuitenkin jaksoi kipitellä kuumuudesta huolimatta, vaikka näki ettei juokseminen helteessä ole ihan hänen juttu.

Milou jatkoi tulosputkeaan ollen rotunsa paras (ROP) sertin ja CACIBin kera.

Jälleen oli muutaman tunnin odotus, koska molempien näyttelyiden ryhmä- ja BIS-kehät olivat vasta, kun kaikki kehät olivat päättyneet. Joten oli hyvää aikaa käydä nauttimassa ähky lounas ja kellahtaa mahan kanssa hetkeksi sänkyyn.

Ryhmäkehät alkoivat neljän maissa ja ensimmäisenä oli CAC1 näyttelyn ryhmät ja BIS. Miloupa sitten yllätti kertakaikkisesti sijoittumalla FCI1 ryhmässä toiseksi (RYP2). Suurin hämmennys tuli, kun Milou sijoittui myös CACIB1 näyttelyn FCI1 ryhmässä toiseksi (RYP2). Siis eihän näin voi käydä, että Milou sijoittuu molempien näyttelyiden ryhmäkisoissa. Olin aivan pyörällä päästäni.

Häkeltyneenä päivän tuloksista menimme illalliselle ja sitten Miloun iltalenkin jälkeen olinkin valmis kaatumaan sänkyyn.

Sunnuntaina

Pilvetön aurinkoinen taivas oli muuttunut tummien pilvien peittämäksi ja kaukaa kuului ukkosen jyrähdyksiä. Noinkohan se alkaa satamaan. Sadetta saimme päivällä muutaman minuutin ajan. Sattui hyvin, että olimme juuri sateen aikana hotellihuoneessa.

Aamiaisen jälkeen taasen näyttelypaikalle ja sunnuntain ohjelma toisti lauantain ohjelman. Ensimmäisenä oli CAC2 näyttely ja tällä kertaa tuomarina oli turkkilainen Ozan Belkis. Milou se vaan kipitteli tuttuun tyylinsä ollen rotunsa paras (ROP) sertin kera. Näillä serteillä Milousta tuli

Turkin Grand muotovalio

Nyt olimme saaneet kaiken mitä matkalta toivoin ja saatoin huokaista helpotuksesta. Onnellisena ja hyvillä mielin oli aika puhaltaa uimaan ja lepäillä huoneessa. Sen verran huonosti tuli öisin nukuttua, että päikkärit oli paikallaan.

Iltapäivällä oli vielä CACIB2 näyttely, jossa meillä oli tuomarina turkkilainen Fatih Çokcan. Hienosti se Milou esiintyi, vaikka selkeästi väsy painoi jo pikkumiestä. Tuloksena Milou oli jälleen rotunsa paras (ROP) sertin ja CACIBin kera.

Sitten olikin ähky lounaan aika ja lepoa ennen ryhmäkehiä. Myös sunnuntaina molempien näyttelyiden kaikki ryhmä- ja BIS-kehät olivat päivän päätteeksi.

Ensimmäisessä CAC2 näyttelyn ryhmäkehässä Milou teki todellisen superyllätyksen. Milou oli FCI1 ryhmän ykkönen (RYP1). Meinaisin pyörtyä, koska tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Milou on ollut ryhmäykkönen!!! BIS-kehässä kävimme tekemässä kunniakierroksen, mutta ihan sama, olin jo niin sekaisin ryhmävoitosta, etten tainnut edes tajuta mitä kulloinkin tapahtui. CACIB2 näyttelyn FCI1 ryhmässä Milou sijoittui toiseksi (RYP2). Ihan käsittämätöntä! En olisi ikinä uskonut, että Milou sijoittuu kaikissa neljässä näyttelyssä ryhmäkehissä.

Milou todella ylitti itsensä kaikissa näyttelyissä ja paremmin ei olisi voinut mennä. Viikonlopun saldona

  • Neljä kertaa rotunsa paras (ROP)
  • Neljä sertiä
  • Kaksi CACIBia
  • Kolme kertaa FCI1 ryhmän toinen (RYP2)
  • Kerran FCI1 ryhmä ensimmäinen (RYP1)
  • Turkin muotovalio
  • Turkin Grand muotovalio

Pää pyörällä kaikesta menestyksestä oli aika mennä illalliselle. Viimeisen ähkyn jälkeen alkoi tavaroiden pakkaaminen ja sitten Milou iltalenkki. Meillä oli tiedossa yölento kotiin, joten olimme päättäneet ettei kannata mennä nukkumaan. Samoilla silmillä siis kotiin. Yhdentoista aikaan illalla olimme valmiita ja kyyti tuli hakemaan meitä 00.30.

Tällä kertaa lähtöselvitys Antalyan kentällä olikin mielenkiintoinen. Virkailija pyysi Miloun passin ja soitti toisen henkilön paikalle. Tämä otti Miloun passin ja lähti pois paikalta. Hieman silmät pyöreänä siinä ihmettelin, että mihinkäs Miloun passi lähti ja saankohan sitä takaisin. Tovin kuluttua henkilö palasi takaisin ja hän oli ottanut Miloun passin jokaisesta sivusta kopion, jotka jäivät lähtöselvityksen tekevälle henkilölle. Mielenkiintoista, että kun olemme lähdössä maasta pois, niin sitten kyllä Milou tiedot kiinnosta, kun saapuessa ketään ei voinut vähempää kiinnostaa, että Milou saapui Turkkiin.

Onneksi meillä oli jälleen suora neljän tunnin lento ja saavuimme Suomeen aamulla. Koska olimme heränneet sunnuntai aamuna seitsemältä, niin olin aivan valmis nukkumaan tultuamme yhdeksän maissa maanantai aamuna kotiin.

Lopuksi

En voi muuta sanoa kuin, että tämä oli ehdottomasti upein näyttelyreissu, jonka olen tehnyt. Puitteet eivät olisi voineet olla paremmat ja yllätti todella positiivisesti. Toki vertailukohdetta minulla ei ole vastaaviin all inclusive paikkoihin, mutta ainakin omat odotukset ylittyivät monin kertaisesti. Ehdottomasti, jos vaan tilaisuus tulee, tuonne voin lähteä milloin vaan uudestaan.

-Malena-

Matka kuvina

Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.

  • Kohta päästään koneeseen.
  • Herkku lounas
  • Milou rentoutuu parvekkeemme lepokeinussa.
  • Nami nami illallinen.
  • Herkullinen jälkiruoka.
  • Uima-altaamme iltavalaistuksessa.
  • Miloun ensimmäisen CACIB näyttelyn tulokset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: