Marraskuun 7. päivä oli aika suunnata kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää Miloun kanssa. Suuntana oli tällä kertaa Moldovan pääkaupunki Chisinau. Matkakavereina Miia ja Fanni.
Lensimme tällä kertaa Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta määränpäähän. Vähän jännitti miten matka sujuu varsinkin Istanbulin kenttä jännitti, koska Turkki oli hyökännyt naapuri maahan pari viikkoa aiemmin.
Täytyy heti alkuun kehua Turkish Airlinesia erittäin mukavista lennoista. Hyvät penkit, kunnolla jalkatilaa, hyvää ruokaa ja leffoja. Ainoa miinus oli kalliit koiramaksut. Miloun matka maksoi yhtä paljon kuin omani. He hinnoittelevat koirat painon ja matkakohteen mukaan.
Lennot sujuivat siis mallikkaasti ja Istanbulin kenttä oli hieno. Eikä olisi ikinä uskonut, että maa käy parasta aikaa sotaa. Joten torstai-iltana saavuimme turvallisesti Chisinauhun.
Tosin kun saavuimme Chisinaun lentokentälle, meinasi tenat pettää, kun vakavan näköinen tullimies oli meitä vastassa ja tivasi tiukkaan sävyyn: ”pet passport”. Hän nappasi koirien passit ja hävisi jonnekin, kun me jäimme passintarkastus jonoon. Mietimme jo, että nyt koirien passit on ikiajoiksi menetetty. Kun vihdoin ja viimein pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme passin tarkastuksesta, tullimies odotti meitä jo aavistuksen lempeämmän näköisenä ja antoi koirien passit takaisin. Kaikki oli kunnossa ja kaikkien passeissa läjä leimoja rikkaimpina hyppäsimme taksiin ja saavuimme hotellille. Iltalenkin jälkeen olikin aika mennä nukkumaan.
Perjantai
Aamu valkeni aurinkoisena ja herkullisen aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään kaupunkia. Chisinau yllätti positiivisesti kauneudellaan ja esim. katu, jossa hotellimme oli, olisi voinut olla mistä tahansa Euroopan kaupungista.
Iltapäivällä oli aika pakata näyttelytavarat ja suunnata ensimmäiseen näyttelyyn. Olimme lukeneet, että näyttelypaikka sijaitsee ostokeskuksessa, joten ajattelimme käydä siellä syömässä ja ehkä viikonlopun aikana olisi aikaa vähän shoppailla.
No, ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan, koska missään ei kerrottu, että näyttely oli entisessä ostoskeskuksessa, jossa ei tosiaankaan ollut mitään muuta kuin näyttely. Eikä tietenkään näyttelyssä ollut mitään paikkaa, josta olisi voinut ostaa syötävää. Paikka sijaitsi noin 20 minuutin päässä keskusta keskellä ei mitään (taksi maksoi n. 4 €). Joten haaveet ruuasta saimme unohtaa. No, emme tästä lannistuneet, koska ajattelimme ettei näyttely kestä kuin pari tuntia ehdimme syödä hotellilla. Tosin kävi.
Viikonlopun aikana opimme, että Moldovassa ei mikään aikataulu pidä paikkaansa ja aina pitää jonottaa ja pitkään. Perjantaina jonotimme tunnin verran numerolappuja, vaikka meitä ennen oli vain kolme-neljä ihmistä. Näyttelyn piti alkaa klo 16.00, mutta se alkoi vasta klo 19.00.
Perjantai näyttely oli kansanvälinen näyttely ja meillä oli tuomarina Cristian Stefanescu Romaniasta. Milou esiintyi kuin unelma ja tuloksena
- Rotunsa paras
- CACIB
- serti
- Moldovan muotovalio
Valion vahvistus olikin varsin mielenkiintoinen prosessi ja sehän myös kesti. Yksi tarkisti paperit toinen pölötti paikallista kieltä, josta ei ymmärretty mitään. Olimme etukäteen kysyneet voiko maksaa euroilla, johon olimme saaneet myöntävän vastauksen. No, paikan päällä ei enää eurot kelvanneetkaan vaan olisi pitänyt olla paikallista rahaa, jota ei ollut riittävästi. Aikamme väännettyä saimme maksettua euroilla. Yksi sitten tulosti valiotodistuksen, johon sitten leimattiin useita leimoja kahden vanhemman rouvan toimesta ja lopuksi Moldovan Kennelliiton puheenjohtaja allekirjoitti todistuksen. Eli yhden todistuksen tekemiseen tarvittiin viisi ihmistä ja kymmenen leimaa. Tämä sama prosessi toistui sitten joka valiotodistuksen kohdalla.
Kun vihdoin meillä oli valiotodistukset, alkoi odotus ryhmäkehiin, jonne pääsimme klo 23.00. Ajattelin ettei Milou enää jaksa esiintyä, mutta niinpä vaan pikkumies veti täydellisesti ja oli FCI1 ryhmän neljäs.
Sitten olikin jo aika kiiruhtaa hotellille nukkumaan. Ruuan saimme unohtaa, koska kaikki paikat oli jo kiinni ja väsyttikin jo ihan vietävästi.
Lauantai
Perjantaista oppineena teimme hotelliaamiaisella eväät päivän näyttelyitä varten ja suuntasimme kohti näyttelypaikkaa. Edessä oli kaksi näyttelyä; kansainvälinen ja kansallinen näyttely.
Jälleen kerran jonotimme numerolappuja kiitettävän ajan. Onneksi saimme samalla kaikkien näyttelyiden numerot, joten sunnuntaina ei tarvinnut niitä jonottaa.
Moldovan yksi suurimmista vientituotteista on viini ja tämä kyllä näkyi myös näyttelyssä. Jokainen sai osallistujalahjana viinipullon ja paikan päällä oli ilmainen viinimaistiainen koko viikonlopun. Eikä kukaan seurannut montako kertaa sieltä haki maistiaisen. Jotkut kantoivat tarjotin täynnä viinimukeja omaan leiriinsä.
Kehät alkoivat vain reilun tunnin myöhässä ja ensimmäisenä oli kansallinen sertinäyttely. Tuomarina meillä oli Lavrova Liudmila Moldovasta. Milou jatkoi upeaa esiintymistään ja meillä oli oikein hauskaa kehässä.
Tuloksena
- Rotunsa paras
- Serti
- Moldova Grand Muotovalio
Perjantaista viisastuneena menimme heti tekemään valiovahvistusta. Mutta tällä kertaa eurot eivät kelvanneet lainkaan. Heidän mielestään on loukkaavaa maksaa euroilla eikä paikallisella valuutalla. Puheet tai kopiot sähköposteista, joissa kertoivat vastaanottavansa euroja, eivät auttaneet. Onneksi meillä oli riittävästi paikallista rahaa, että saimme molemmille koirille valiotodistukset.
Kansainvälinen näyttely alkoi sitten pari tuntia myöhässä, koska kansallinen näyttely kesti oletettua aiemmin. Tällä kertaa meillä oli tuomarina Moldovan kennelliiton puheenjohtaja Serghei Volinets.
Tuloksena
- Rotunsa Paras
- Serti
- CACIB
- Moldovan Super Grand muotovalio
Koska meillä ei ollut enää paikallista valuuttaa, jätimme valiovahvistuksen suosiolla sunnuntaille ja jäimme odottamaan ryhmäkehien alkua.
Ennen ryhmäkehiä oli näyttelyn hauskin tapahtuma, kun oli pukukilpailu. Miia oli tehnyt Miloulle ja Fannille kuninkaalliset asut. Ei meinannut tulla liikkumisesta mitään, kun meitä nauratti niin kovasti. Myös yleisöllä oli hauskaa ja varmaan somessa pyörii nyt kuvia hulluista suomalaista hassujen koiriensa kanssa.
Ryhmäkehissä ei onnistanut, joten lähdettiin hotellille. Kello oli jo niin paljon, että syötiin pikaisesti hotellilla ja iltalenkin jälkeen nukkumaan.
Sunnuntai
Aamulla taas suuntasimme näyttelypaikalle. Ensimmäiseksi Miia lähti viemään meidän valiovahvistuksia, joiden piti valmistua parissa tunnissa. Tällä kertaa näyttely alkoivat vain 10 minuuttia myöhässä.
Ensin oli kansallinen näyttely, jossa meillä oli tuomarina Bishir Tatyana Moldovasta. Milou esiintyi jälleen kuin unelma ja meillä oli oikeasti kivaa kehässä.
Tuloksena
- Rotunsa Paras
- Serti
Toinen näyttely oli kansainväline näyttely ja tuomarina oli Zoia Oleinikova Ukrainasta.
Tuloksena
- Rotunsa Paras
- Serti
- CACIB
Olimme jo etukäteen päättäneet, että emme jää ryhmäkehiin, koska halusimme mennä ajoissa hotelille ja saada kunnon yöunet. Joten Miian piti vain hakea valiovahvistukset ja sitten piti lähteä hotellia kohden. Odottelin Miian tunnin verran koirien kanssa, kunnes Miia palasi. Eihän mitään papereita oltu tehty valmiiksi, vaikka aikaa oli kulunut neljä tuntia. Joten pitkällisen väännön jälkeen Miia sai heidät tekemään paperit ja pääsimme lähtemään.
Kävimme syömässä hotellin ravintolassa, jonka jälkeen iltalenkki, laukkujen pakkaus ja valot sammutin yhdeksältä onnellisena siitä, että saan kunnon yöunet. Mutta kahdelta yöllä heräsin kovaan vatsakipuun ja loppu yö menikin vessassa pahoinvoiden. Ilmeisesti illallisella syömäni kanahampurilainen teki tepposet ja sain ruokamyrkytyksen.
Joten maanantain paluumatka oli aika tuskainen ja yritin vain selvitä kotiin. Jäi kaikki lähtökuvatkin ottamatta. Mutta vihdoin kuudelta illalla olimme onnellisesti kotona.
Vinkkejä
Jos mietit koiranäyttelymatkaa Moldovaan, niin tässä muutama huomioitava juttu
- Ota vessapaperia. Vessoissa ei ole paperia
- Ota paikallista valuuttaa, koska välttämättä ei eurot kelpaa, vaikka kuinka etukäteen on muuta ilmoitettu. Meillä oli hotellilla automaatti, josta sai nostettua rahaa
- Jos näyttely on Megapolis Mall:ssa, tee eväät. Siellä ei tosiaan ole yhtään mitään muuta kuin näyttely
- Varaa aikaa, koska mikään aikataulu ei pidä paikkaansa
- Paljon mukaan positiivista asennetta, jonottamista ja odottamista rakastetaan
- Aika harva puhuu englantia
Lopuksi
Kaikesta huolimatta reissu oli jälleen mitä hauskin ja antoisin. Erityisen onnellinen olen Miloun esiintymisestä. Päivät olivat todella pitkiä ja Milou kävi kehässä monta kertaa päivässä, silti pikkuinen esiintyi kuin unelma. En voisi olla ylpeämpi pikkusesta monsteristani.
-Malena-
Vastaa