Valko-Venäjä Minsk, marraskuu 2019

Eipä ehditty pitkään kotona olemaan, kun oli taas aika pakata tavarat ja lähteä reissuun. Tällä kertaa suuntana bussimatka Minskiin Kristiinan ja Pinjan kanssa Milouta unohtamatta.

Olen käynyt Minskissä vastaavalla bussimatkalla kaksi kertaa Idefixin kanssa, joten tiesin mitä tuleman piti.

Torstai

Torstaina 21.11. töiden jälkeen suuntasin Kristiinan luo, jossa pakattiin heidän auto ja omani jäi parkkiin. Suunnaksi Länsiterminaali. Siellä bussi odotti meitä, joten tavarat ja koirat bussiin ja kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa olimme Miliam Travelin kyydissä.

Laiva lähti Tallinnaan klo 22.30 ja perillä Tallinnassa olimme parin tunnin päästä. Ensimmäinen pysähdys oli Tallinnan ulkopuolella jo tutuksi käyneeksi huoltoasemalla. Siellä meitä odotti eläinlääkäri, joka leimasi koirien passin. Valko-Venäjälle täytyy olla passissa merkintä kliinisestä terveystutkimuksesta ja Suomeen paluuta varten matolääke leima. Leimojen jälkeen oli vielä hyvin aikaa ulkoiluttaa koirat. Sen jälkeen olikin aika käydä nukkumaan ja bussi ajoi yön aikana Viron ja Latvian läpi Liettuan Vilnaan, jonne saavuimme perjantaiaamuna.

Perjantai

Vilnassa oli hyvin aikaa tehdä aamulenkki koirien kanssa ja käydä aamupalalla läheisessä kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen matka jatkui rajalle. Ensin passien ja tavaroiden tarkastus Liettuan tullissa ja heti perään Valko-Venäjän tullissa sama homma. Tällä kertaa kaikki sujui yllättävän jouhevasti ja koko rajan ylitykseen meni vain tunnin verran. Kerran olimme jumissa rajalla kolme tuntia, joten tämä tuntui todella ripeältä.

Rajanylityksen jälkeen pysähdyimme vähän matkan päähän ulkoiluttamaan koirat ja sitten alkoi loppumatka Minskiin. Hotellilla olimme kolmen maissa. Hotellimme oli tehty entiseen kerrostaloon, joten meidänkin huoneemme oli kaksio, joten tilaa riitti.

Huonosti nukutun bussiyön jälkeen ei oikein jaksanut muuta kuin käydä syömässä ja kaupassa. Sen jälkeen olikin aika ruokkia koirat ja käydä iltalenkillä. Meinasin jäätyä pystyyn, koska Minskissähän olikin pakkasta ja kova tuuli, joten ilma tuntui -12 asteen pakkaselta ja minullahan oli hyvin kevyet vaatteet, jotka sopivat Suomen +10 asteeseen. Onneksi Kristiinalla oli ylimääräinen villatakki, jota sain pitää koko viikonlopun.

Illalla nukahdin jo ennen kuin pää ehti tyynyyn koskea ja nukuin kuin tukki kellon soittoon asti. Olipa ihanaa saada kunnon yöunet kunnon sängyssä.

Lauantai

Aamupalan jälkeen bussi suuntaisi näyttelypaikalle, joka oli hevosareena. Edellisistä kerroista viisastuneena nyt oli omat vessapaperit. Siellä on vessoissa vain reikä lattiassa ja paperista ei ole tietoakaan.

Miloun kehä oli vasta klo 15.30, joten oli aika pitkä aika odottaa. Mutta vihdoin pääsimme kehään ja meillä oli tuomarina puolalainen Andrzej Kazmierski. Milou oli kuin unelma ja esiintyi upeasti. Arvostelu kestää noin kaksi minuuttia/koira eikä tuomarit yleensä puhu esittäjälle mitään. Nyt kävi toisin.

Tuomari selitti viitisen minuuttia kuinka kaunis Milou on, mutta hän ei tunne tätä rotua, joten hän ei tiedä miten koiran pitäisi liikkua! Hänen mielestä koiran pitää liikkua kuin saksanpaimen koira, joten hän ei voi antaa kuin laatuarvosanan erinomainen, mutta ei sertiä. Kovasti hän pahoitteli ja harmitteli, kun ei tunne tätä rotua ja toivoi että heitän roskiin hänen arvostelun.

Yleensä en arvostele tuomaria tai hänen arvosteluaan, mutta nyt kyllä meni hermo, kun pääsin kehästä ulos. Miten voi olla kansainvälisessä näyttelyssä tuomari, joka ei tunne rotua, jota arvostelee! Jos ei tunne rotua, niin miksi hän sitten arvostelee ko. rotua. Ja kaiken lisäksi vielä selittää tätä pitkään ja hartaasti esittäjälle. ARGH! Yleensä tuomari sanoisi, että kaunis koira, mutta tänään ei liiku minun mieleen tms. Tämä olisi ollut ihan ok, mutta nyt tuomari osoitti vain oman ammattitaidottomuutensa. Niin ja schipperken ei pidä juosta kuin saksanpaimenkoiran. Reilu 25 vuotta olen näyttelyissä käynyt ja ensimmäistä kertaa törmään tämmöiseen. Olin kyllä aika kiukkuinen koko loppuillan. Me näytteilleasettajat kuitenkin maksamme siitä, että tuomari on ammattitaitoinen ja tuntee rodun. Emme maksa siitä, että tuomari kertoo, ettei tunne rotua.

Isojen kehien jälkeen lähdimme hotellille ja sitten syömään. Koirien iltalenkin jälkeen oli aika pakata tavarat ja mennä nukkumaan.

Sunnuntai

Aamulla aikaisin pakkasimme tavarat bussiin ja aamupalan jälkeen suuntasimme näyttelypaikalle. Tällä kertaa meillä oli tuomarina slovakialainen Tibor Havelka. Kehämme oli puolenpäivän aikaan. Milou esiintyi jälleen todella kauniisti. Tuloksena Erinomainen, valioluokan ensimmäinen, serti ja vara-CACIB.

Näin ollen Milousta tuli Valko-Venäjän muotovalio

Kun vielä Pinjakin sai toisen sertissä, taidettiin molemmat itkeä onnesta. Molemmat taisimme olla aika pilvilinnoissa, kun haimme valiovahvistukset ja loput ruplat tuhlattiin ruusukkeisiin.

Kuuden jälkeen oli aika hypätä bussin kyytiin ja suunnata kotia kohden. Ennen kotimatkaa pysähdyimme Minskiin kauppakeskukseen, jossa oli hyvin aikaa syödä.

Siitä jatkettiin rajalle, ensin Valko-Venäjän tulliin ja sitten Liettuan. Jälleen kerran rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti. Reilu tunti ja pääsimme jatkamaan kotimatkaa. Eniten ehkä odotimme, että pääsimme Liettuan puolelle ja nettiyhteys alkoi toimia. Kaikilla taisi olla hieman vieroitusoireita somesta ja puhelimet piippasivat kovasti Liettuaan päästyämme. Pitkään en kuitenkaan jaksanut sometella, kun uni voitti. Ehkä sitä oli aika väsynyt, koska nukuin yllättävän hyvin koko yön.

Maanantai

Aamulla kuuden aikaan saavuimme Tallinnaan. Siellä meillä oli hyvin aikaa lenkittää koirat ja juoda aamukahvit.

Laiva lähti klo 10.30 ja Helsingissä olimme klo 12.30. Kristiinan mies odotti meitä satamassa. Tavarat siirrettiin ripeästi heidän autoon, koska bussilla oli vain 15 minuuttia aikaa ennen kuin sen piti palata laivaan ja takaisin Tallinnaan.

Kristiinalla hyppäsimme Miloun kanssa omaan autoon ja kotona olimme kahden maissa.

Lopuksi

Matka oli hauska, vaikkakin hyvin raskas. Ei se bussissa nukkuminen ihan ole minun juttuni.

Matkalla kaikki sujui oikein hyvin enkä oikein osaa sanoa kumpi on parempi King Tours vai Miliam Travel. Molemmissa kaikki toimi juuri niin kuin pitää ja aina saa apua, kun sitä tarvitsi. Pidän kummastakin.

Olen myös iloinen, että Milou valioitui, koska nyt meidän ei enää tarvitse lähteä neljättä kertaa Minskiin.

Tämä oli upea päätös mahtavalle näyttelyvuodelle. Parempaa loppua ei olisi voinut olla. Nyt pidämme hieman taukoa näyttelyistä ennen uusi retkiämme.

-Malena-

Miloun seikkailut Minskissä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: