Malta, marraskuu 2022

Harmaan ja sateisen marraskuun piristys, kun pääsimme lähtemään valohoitoon 11.11. Suuntana tällä kertaa Malta, jossa oli luvassa aurinkoa, mukavasti lämpöä ja muutamia sadekuuroja.

Mukaan lähti tietenkin reissukoira Milou ja hänen lempi-ihminen Rouva R. (äitini).

Koska meillä on ollut aika paljon haasteita lentojen kanssa tänä vuonna, varsinkin Lufthansan kanssa, niin varasin lennot, joissa molempiin suuntiin neljän tunnin vaihtoajat Saksassa. Olimmehan taas lentämässä Lufthansalla, joten varmistin ettei myöhästytä jatkolennoilta.

Perjantai

Yöllä 02.00 kello soi ja oli aika lenkittää Milou, pistää loput tavarat matkalaukkuun ja suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Tällä kertaa lento lähti ajallaan ja taisi kapteeni kaahailla, kun saavuimme Müncheniin puoli tuntia etuajassa. Totta kai näin, koska meillähän vaihtoaikaa riitti. Nyt oli sitten tuhlattavana viisi tuntia Münchenin kentällä.

Mutta aika sujahti nopeasti, kun saimme mennä ulos. Joten saimme tehdä kunnon aamulenkin kirpsakassa aamupakkasessa auringon nousua ihaillen. Tosin kylmä meinasi tulla, kun Suomessa oli lähtiessä + 8 astetta ja päällä oli hieman Maltalle sopivampaa kevyempää vaatetusta. Lenkin jälkeen turvatarkastuksen kautta takaisin kentälle. Turvatarkastuksessa Miloulta tehtiin huumetesti. Vähän kyllä nauratti. Kentällä ehdimme vielä syömään lounaan rauhassa ja sitten olikin aika nousta koneeseen, joka lähti aikataulussa.

Maltalle saavuimme iltapäivällä. Pari tuntia ehdimme nauttimaan valohoidosta ennen kuin tuli pimeää. Hotellimme oli hieman syrjässä kaupungin hulinasta San Gwannissa, mutta hotelli oli kyllä hieno ettei sieltä olisi tarvinnut poistua. Kaikki löytyi hotellista. Huonekin taisi olla isompi kuin kotini.

Päätimme kuitenkin lähteä käymään kaupassa ostamassa evästä ja vettä näyttelyyn. Kauppaan oli vajaa kilometrin matka ja kyllä pelotti. Maltalla on vasemmanpuoleinen liikenne eli autot tuli ihan vääristä suunnista ja autoja oli paljon. Ei siellä kukaan kävellyt tai mennyt pyörällä, joten autoja oli enemmän kuin täällä ruuhka-aikoina. Jalkakäytäviä ei juurikaan ollut ja yhtään suojatietä ei nähty. Joten ei muuta kuin koira kainaloon ja sinne kovaa ajavien autojen sekaan vaan jos halusi ylittää tien.

Hengissä kuitenkin selvisimme kauppareissusta ja sitten olikin illallisen aika, Miloun ruokinta ja epätoivoinen iltalenkki, joka tarkoitti, että kiersimme hotellin parkkipaikkaa ympäri. Se oli ainoa paikka mistä löytyi muuta heinän korsi ja ei ollut kissoja. Muutoinhan kaikki paikat oli asfaltoitu tai laatoitettu. Myös kissoja riitti. Hotellilla oli oma puistikko, mutta se oli muurien takana ja portti lukossa.

Iltalenkin jälkeen olimmekin jo valmiita höyhensaarille ja aamulla oli aikainen herätyskin tiedossa.

Lauantai

Herätyskello herätti 06.00 ja aurinkoinen Malta toivotti hyvää huomenta ihanalla valohoidollaan. Miloun kanssa taas kiersimme parkkipaikka ja pientä tienpätkää jotain vihreää etsien siinä oikein onnistumatta. Sitten olikin herkullisen aamupalan aika. Aamupala oli kyllä yksi parhaista, mitä eri hotelleissa on ollut. Valinnan varaa riitti.

Sitten tulikin jo taksi hakemaan meitä ja lähdimme näyttelypaikalle Pembrokeen, noin 5 kilometrin päähän. Näyttelykirjeessä luki, että näyttely alkaa tasan klo 9.00 ja jos koira myöhästyy kehästä, niin sitä ei arvostella. Joten tunnollisina suomalaisina olimme paikalla klo 8. Muutamia muitakin koiria oli jo paikalla, mutta järjestäjiä ei näkynyt missään. Näyttely oli varastotalo, jossa varastointiin skeittiramppeja, joten mitenkään mieltä ylentävä paikka ei ollut. Siellä ihmiset puunasivat koiriaan skeittiramppien väleissä. Onneksi kehät oli avoimessa tilassa ilman ramppeja.

Puoli yhdeksältä tulivat tuomarit paikalle, mutta järjestäjiä ei näkynyt missään. Hieman tuomarit oli ihmeissään, että mihin pitäisi mennä, kun kukaan ei ollut heitä vastassa. Itseänikin hieman huolestutti, kun minun piti saada numerolaput, koska olimme jo matkalla, kun ne tulivat sähköpostiin. No, järjestäjät saapuivat vähän vaille yhdeksän ja sitten alkoivat viimeistelemään paikkoja. Eli ei näyttely sitten ihan klo 9 alkanut vaan vasta klo 11.

Avajaisseremonia oli vaikuttava. Maltan kansallislaulun soidessa nostettiin Malta ja FCI:n liput salkoon. Tuomari esittelyssä (näyttelyssä oli neljä tuomaria) soi aina tuomarin maan kansallislaulu ja maan lippu nostettiin salkoon. Lisäksi molempina päivinä pidettiin minuutin hiljainen hetki 10.11. menehtyneen Unkarin Kennelliiton puheenjohtajan András Korózsin muistolle.

Avajaisten jälkeen vihdoin kehät alkoivat. Meillä oli tuomarina Igor Selimovic Kroatiasta. Milou kipustteli oikein hyvin. Mutta meidän kehässä ei ollut pöytää, joten tuomari vinkkasi minua seuraamaan naapuri kehään, jossa sitten Milou pääsi pöydälle ja sitten palattiin omaan kehään. Miloun tulokset:

Rotunsa paras (ROP)
Serti
CACIB

Voi sitä iloa, kun ensimmäinen serti oli plakkarissa. Koska tiedossa oli muutaman tunnin odotus ennen ryhmäkehiä, ajattelimme lähteä päivälenkille. Näyttelypaikka oli lähellä merenrantaa, joten sinne piti päästä. Kun pääsimme rannalle niin alkoi kaatosade ja sateenvarjot oli tietenkin repussa näyttelypaikalla. No, ei muuta kuin kipinkapin takaisin, mutta kyllähän me likomäriksi kastuimme. Siinähän iltapäivä sujahti mekkoa kuivatellessa. Toki eipä se näyttelypaikalla paljon parempi tilanne ollut, vaikka oltiin sisätiloissa. Katto meinaan vuoti, joten siellä sitten kanneltiin sankoja pahimpiin vuotokohtiin ja koirien häkkejä siirrettiin, että koirat pysyy kuivina.

Maltalla ryhmä- ja BIS-kehät eroaa muista maista. Ryhmäkehissä sijoitetaan vain 2 koiraa ja sitten on oma BIS-kehä ryhmävoittajille ja oma reserve-BIS-kehä ryhmien kakkosille. Me teimme vain kunniakierroksen ryhmäkehässä ja sitten järjestäjät tilasivat taksin ja huristimme hotellille. Taksimatkat oli halpaa, suuntaansa 6-7€.

Hotellille tultaessa oli tullut jo pimeää, mutta hotellin puistikon portti oli avoinna. Joten kävimme katsomassa, miltä siellä näytti. No paljoa ei nähty, kun valoja ei juurikaan ollut. Mutta Milou sai asiansa hoidettua.

Joten ei muuta kuin tavarat huoneeseen ja illalliselle. Sitten olikin iltapuuhien aika ja olinkin valmis kaatumaan sänkyyn. Taisin nukahtaa ennen kuin pää osui tyynyyn.

Sunnuntai

Aamulla oli taas aikainen herätys ja aamutoimien ja aamupalan jälkeen taksin kyytiin ja näyttelypaikalle. Tällä kertaa olimme paikalla vasta 8.30 ja tuomarit saapuivat samaan aikaan. Mutta taaskaan ei järjestäjiä näkynyt missään. Jälleen paljon hämmentyneitä katseita. Järjestäjät saapuivat yhdeksältä ja näyttely alkoi vain tunnin myöhässä.

Tällä kertaa meillä oli tuomarina ruotsalainen Nina Karlsdotter. Tällä kertaa olimme saaneet pöydänkin omaan kehäämme, niin ei tarvinnut naapuri kehää häiritä. Milou esiintyi oikein reippaasti ja oli jälleen rotunsa paras (ROP) sertin ja CACIBin kera. Näillä viikonlopun tuloksilla Milousta tuli

Maltan muotovalio

Ei ollut riemulla rajoja ja kyllä siinä taas silmät kostui onnesta. Milou on 22 maan muotovalio.

Koska oli taas muutaman tunnin odotus ennen ryhmäkehiä, niin ajattelimme lähteä paremmalla onnella rannalle. Tällä kertaa ei sade yllättänyt vaan aurinko paistoi. Kyllä olikin rannalla huikeat näkymät merelle.

Iltapäivällä saimme lunastaa Miloun Maltan muotovalio todistuksen ja sitten alkoikin jo ryhmäkehät, jossa kävimme tekemässä tuttuun tapaan kunniakierroksen. Sitten olikin aika kiittää järjestäjiä ja he tilasivat meille taksin.

Ehdimme valoisaan aikaan hotelille ja puistikon portti oli auki. Joten nyt tutkimme puistikkoa paremmin. Sieltähän löytyi isoja häkkejä, joissa oli kymmeniä kaneja ja yhdestä aitauksesta bongattiin aasi.

Sitten olikin illallisen aika ja tavaroiden pakkaus ja iltapuuhat. Jälleen takana pitkä ja raskas päivä, joten uni tuli heti kun pääsin sänkyyn.

Maanantai

Aamulla saimme nukkua hieman pidempää ja syödä aamupalan kaikessa rauhassa. Sitten tutustumaan hotellin vastapäätä olevaan luonnonsuojelualueeseen, jossa piti olla jotain patikointi polkuja. No olihan siellä polkuja, mutta aivan umpeen kasvaneita ja kovin kivikkoisia. Lisäksi yöllä oli satanut, kaikki oli märkää ja kivet liukkaita. Joten mikään nautinto kävely ei ollut. Mutta Milou sai hoidettua hommansa ja lenkkeiltyä.

Lenkin jälkeen olikin aika luovuttaa hotellihuone ja lähteä kohti lentokenttää. Kentällä kaikki meni hyvin ja melkein oli jo koneeseen nousun aika, kun ilmoitettiin, että kone lähtee myöhässä. No, tunnin odottelun jälkeen kone sitten lähti kohti Frankfurtia. Onneksi meillä oli varattu vaihtoaikaa neljä tuntia, joten emme myöhästyisi jatkolennolta.

Frankfurtissa saimme jälleen luvan mennä ulos, jossa ruokin Miloun ja teimme hyvän lenkin. Sitten jonotettiinkin aika pitkään taas turvatarkastuksessa. Mutta hyvin ehdittiin syömään ennen kuin oli aika siirtyä lähtöportille. Mutta eihän se kone tietenkään ajoissa lähtenyt vaan tunnin myöhässä.

Suomeen saavuimme yhden jälkeen tiistai aamuna ja kotona olin puoli kolmen maissa. Kyllä tiistai aamuna väsytti, kun kello herätti klo 07.00 ja työpäivä alkoi.

Lopuksi

Kiva matka, joka katkaisi hyvin harmaata ja ankeaa marraskuuta. Valohoito piristää aina. Miloun tulokset eivät voineet olla paremmat ja olen niin ylpeä pikku reissukaveristani.

Tällä kertaa emme valitettavasti ehtineet tutustumaan Maltaan tai käymään Valettassa nähtävyyksiä katselemassa. Mutta Maltalle en ehkä toiste lähtisi koiran kanssa. Lenkkeily oli hieman liian haasteellista. Maltaa ei ole suunniteltu yhtään koiran kanssa lenkkeilyyn ja nurmikkoa ei oikein löydy. Toisaalta Malta on varmaan aika tyypillinen karun kaunis saari Välimerellä.

Irtokissoja on todella paljon. Tosin ne eivät välittäneet Milousta mitään, vaikka Milou muutamia valittuja sanoja sanoikin. Kissoista pidetään huolta ja joka nurkassa oli kissoille ruoka- ja vesikippoja. Suurin haaste kissoista olikin, ettei Milou tyhjentänyt kaduilla olevia kissojen ruokakuppeja.

– Malena –