Kehityspolkuni

Kun jäin työttömäksi toukokuussa 2017, tunsin tietenkin pettymystä ja surua. Järki sanoi, että irtisanominen ei johdu minusta tai osaamisestani. Satuin olemaan väärässä laatikossa väärään aikaan ja uudessa organisaatiokaaviossa ei ollut enää minun laatikkoani. Mutta sen lisäksi sorruin itsesyytöksiin

  • olen huono
  • en osaa mitään
  • osaamiseni on aivan turhaa
  • miksi kehittää itseään, kun siitä ole mitään hyötyä
  • minusta ei ole mihinkään
  • kukaan ei pidä minusta

Näinhän ei asia ei tietenkään ole eikä näin pidä ajatella, mutta minkäs sille ajatuksilleen mahtaa. Tunsin olevani täysi nolla. Suoraan sanottuna mikään ei oikein kiinnostanut vaan tein asiat ”kun oli pakko”. Näitä ajatuksia ruokki ansiokkaaksi jatkuvat ”Kiitos mielenkiinnosta, mutta tällä kertaa valitamme ei kohdistunut sinuun…” -viestit työnantajilta, joille olin laittanut työhakemuksen.

Näitä ajatuksia ruokki ansiokkaaksi jatkuvat ”Kiitos mielenkiinnosta, mutta tällä kertaa valitamme ei kohdistunut sinuun…” -viestit työnantajilta, joille olin laittanut työhakemuksen.

Samaan aikaan someni täyttyi ihmisten onnistumisista ja menestyksestä.  Rupesi jo ällöttämään nuo yltiöpositiiviset postaukset. Tuntui, että olen ainoa maailmassa, joka vaan epäonnistuu. Tästä alhosta nouseminen ei ole mikään helppo nakki. Muutama valonpilkahdus syksyyn mahtui, kun kävin todella antoisilla koulutuspäivillä. Näin jälkikäteen oikein ihmettelen miten jaksoin päivästä toiseen kaivaa itsestäni tsemppihengen ja kirjoitella hakemuksia ja käydä haastatteluissa itsevarmuutta ja intoa loistaen. Sitä kuuluisaa valoa tunnelin päässä ei näkynyt

Käännekohta itselläni oli työhaastattelu THL:ssä.

Käännekohta itselläni oli työhaastattelu THL:ssä. Minun osaamistani arvostettiin ja huomasin, että minun kykyihin uskottiin aidosti. Toki huono itsetunto edelleen jylläsi, koska eihän se päivässä katoa. Mutta tuon haastattelun jälkeen ja kun sain tietää, että pääsen THL:ään mieleni alkoi pikkuhiljaa muuttumaan. Ehkä minusta onkin johonkin?

Nyt olen saanut tehdä mielekästä työtä kannustavien ihmisten parissa pari kuukautta. Mikä voikaan tuntua paremmalta, kun kuulet seuraavia lauseita

  • tässä on meidän huippuasiantuntija
  • olet sisäistänyt uusia asioita todella nopeasti
  • kääntykää Malena puoleen, hän tietää
  • Malena hoitaa homman
  • emme halua menettää sinua

Pitää muistaa, että työskentelen asiantuntija organisaatiossa, jossa on oikeasti superälykkäitä todella suurten asioiden asiantuntijoita.

Nämä edellä mainitut lauseet ovat olleet kultaakin arvokkaampia ja kuin balsamia haavoille. Tuntuu, että olen kuin eri ihminen kuin viime syksynä. Usko itseeni ja osaamiseeni kasvaa päivittäin. Ehkä en olekaan ihan toivoton tapaus, joka ei osaa mitään. Ehkä minulla on osaamista, jota tarvitaan. On ollut myös hienoa, kun minulta tullaan jo kysymään neuvoa ja mielipiteitä eri asioihin. Voiko mikään tuntua paremmalta.

Huomaan myös, että omat ajatukseni ovat muuttuneet ihan huomaamattani. Aamuisin herään täynnä intoa ja odotuksia mitä kaikkia mielenkiintoisia juttuja päivä tuokaan tullessaan. Tartun uusiin asioihin innolla ja haluni oppia on jotain ihan käsittämätöntä. Koko ajan pitäisi oppia jotain uutta. Siksi varmaan nämä nettisivunikin paisuu kuin pullataikina. Vaikkakin töissä on niin paljon uusia ja isoja asioita oppivana kuin vaan ehtii/jaksaa opiskella. Ei ole sote-maailma mikään maailman yksinkertaisin juttu, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Sanotaan, että positiiviset ajatukset luovat postitiivisia ajatuksia ja juttuja. Kuulemma, kun ajattelee positiivisesti asiat menevät myös positiiviseen suuntaan.  Itse en ole oikein koskaan lämmennyt tälle vaan pitänyt sitä lähinnä ”hihhuleiden höpinänä”, joille ei ole ikinä sattunut mitään ikävää. Nyt ehkä pikkuhiljaa täytyy myöntää, että noissa hihhuleiden höpinöissä on jotain perää. Ainakin itse olen huomannut tämän. Toki vieläkin tulee niitä epävarmuuden tunteita, mikä on varmaan ihan normaalia. Mutta pääsääntöisesti ammatillinen minäni on vahvempi kuin aikoihin ja luotan taas itseeni. Eiköhän minä ole taas kohta iloinen ja määrätietoinen oma itseni.

Kannustavan, innostavan ja toisiaan arvostavan tiimin merkitystä ei voi rahassa mitata. Hyvän tiimin arvo on niin paljon enemmän. Toivonkin, että jokaiselle löytyy se oma tiimi, jossa jokainen voi loistaa ja tsempata aidosti tiimikavereitaan.

-Malena-

Välillä lenkkeily metsässä on myös aikamoista rämpimästä uuden lumen myötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: