Ikäsyrjintä, totta vai tarua?

Kirjoituksessani Katse peräpeiliin  väitin, että Suomen työmarkkinoilla esiintyy ikäsyrjintää ja yli 40+ ovat liian vanhoja työelämään. Ehkä on syytä hieman paneutua tämän väitteen perusteisiin.

Ensinnäkin haluan vielä korostaa, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole missään tapauksessa vähätellä nuorten osaamista/ammattitaitoa ja jokaisen ihmisen on tärkeä löytää se oma paikka työmaailmasta ja jokaisen työpanos on ihan yhtä tärkeä iästä riippumatta. Mikään ei ole surullisempaa luettavaa kuin tarinat syrjäytyneistä nuorista ja tälle asialle on tehtävä jotain. Mutta nyt pureudun aiheeseen, joka iski kuin leka päähän, kun itse jäin työttömäksi.

Selaan ja luen työpaikkailmoituksia, jotka vastaavat osaamistani. Näistä yhdeksässä kymmenestä yrityksen toivoma hakija on joko vastavalmistunut, opintojen loppusuoralla tai uransa alkuvaiheessa. Eli heti tippuu 9 ilmoitusta pois listaltani paikoista, joita voin hakea.

Uravalmennuksessa kerrotaan, että jätä ikä pois CV:stä ja hakemuksesta, koska silloin saat enemmän kutsuja haastatteluun. Testattu, kun hakemuksen sai laittaa sähköpostilla ja näin vaan homma toimii. Tosin nykyisin valtaosa hakemuksista tehdään erilaisten rekryjärjestelmien kautta, jossa heti nimitietoja jälkeen kysytään ikä ja se on pakko syöttää. Joten se siitä iän piilottamisesta.

Näen työpaikkailmoituksen, joka on kuin tehty minulle ja täytän kaikki kriteerit, jopa työkokemusta vaaditaan. Käytän yhden hakemuksen tekoon ja siihen liittyvään taustatyöhön tunti tolkulla aikaa. Saan hyvässä lykyssä paluuviestin: ”Kiitos mielenkiinnostanne, mutta tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun”. Soitan rekrytoijalle ja saan vastaukseksi, että tehtävään valittiin sitten kuitenkin vastavalmistunut nuori ja sinullahan tuota ikää jo on etkä ehkä opi sitätätätota-juttua… Tämä toistuu kerta toisensa jälkeen.

Eräässä kekustelussa tästä aiheesta rekrytoinnin ammattilainen sanoo: ”Ei ikäsyrjintää ole, olen kerran haastatellut yli 40-vuotiasta erääseen paikkaan”. Vau! Siis yhtä yli 40-vuotiasta.

Jatkuvasti kuulen ja luen vastaavia tarinoita, mutta silti väitetään, ettei ikä vaikuta työntekijän valintaan. Onko siis ikäsyrjintä tarua vai totta? Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä. Itse toivon tämän olevan tarua, mutta omat kokemukseni viittaavat vahvasti, että ikäsyrjintä on totisinta totta. Toivoisin, että tämmöinen syrjintä loppuu ja aidosti työhaussa keskitytään henkilön oleellisimpiin ominaisuuksiin työn teon kannalta kuin ikä. Kyllä me 40+ -vuotiaat olemme täysin kykeneväisiä oppimaan ja omaksumaan uusia asioita ja olemme kiinnostuneita uusista asioista ja kehittämään sekä itseämme että toimintaa ympärillämme. Mielestäni kokemus on enemmänkin rikkaus, jota kannattaa hyödyntää ja vaalia.

Onneksi kuitenkin kaikille ikä ei ole se ratkaiseva tekijä vaan sitkeä työn haku palkitaan jossain vaiheessa.

-Malena-

Jalo relaa
Piehtarointi päivässä pitää pirteänä, tuumi Jalo-pappa (11,5 v.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: