Nyt on yhteistyösopimus AaltoPROn ja THL:n (Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos) kanssa allekirjoitettu. Maanantaina alkaa sitten myynnin ja markkinoinnin F.E.C. koulutusohjelma. Olen niin innoissani, että meinaan hajota. Vaikka vielä ei ole työsopimusta, niin tämä on kuitenkin askel sitä kohden. Toisaalta seuraavat kuusi kuukautta ovat varmasti mielenkiintoisia eikä tarvitse miettiä, että mitä sitä tekisi. Pääsenhän työskentelemään todella mielenkiintoisessa organisaatiossa ja alalla, joka on sydäntä lähelläni. Lisäksi saan huippuopetusta Aalto yliopiston koulutuspäivillä.
Päällimmäisinä tunteina on onni, ilo ja tarmo. On maailman parasta päästä taas töihin ja pääsen käyttämään päätäni mielenkiintoisten projektien parissa ja oppimaan uutta. Uskon, että seuraavat kuusi kuukautta ovat yksi antoisimmista jaksoista elämässäni. Tämä viikko on mennyt kuin jäitä poltellessa, kun hinku hommiin on niin kova.
Vaikka into on kuin pienessä kylässä, niin toisaalta tunteet kieppuu kuin vuoristoradalla ja pää täynnä kysymyksiä.
Pelottaa ja jännittää. Osaanko enää mitään vai olenko jo ihan metsän mennikäinen, joka on täysin taantunut pöhelön pentukoiran tasolle? Onko odotukset liian korkealla enkä täytä niitä? Mitä jos tästä ei tulekaan mitään ja olen lähtöpisteessä puolen vuoden päästä.
Mutta ei se auta muuta kuin olla oma itsensä ja tehdä parhaansa. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että olen riittävä ja saan vielä sen työsopparinkin.
Niin ja tietenkin suurin ongelma koko hommassa on se, että mitä ihmettä puen päälle ensimmäisenä työpäivänä?? Puuh! Välillä on vaan aivan liian vaikeaa olla nainen.
-Malena-
Katse tulevaisuuteen (tai lihapullaan)
Vastaa