Tämän vuoden teemat ovat olleet #ilovemyjob ja #crazydoglady ja vuosi on ollut huikea.
Päällimmäinen tunne tästä vuodesta on kiitollisuus. Olen saanut tehdä mahtavia hommia ja olla mukana maailmassa, josta en osannut edes unelmoida 1,5 vuotta sitten.
Alkuvuosi meni tiiviisti Aalto yliopiston koulutuksessa ja opetellessa uusia tehtäviäni sote tiedonhallinnan parissa. Ei muuta kuin nenästä kiinni ja sukelsin niin aiheen kuin tehtävien osalta tuntemattomaan. Tuo sukellus kannatti, koska maaliskuussa sain parhaan palkinnon, työsopimuksen THL:n Operatiivisen toiminnan ohjaus -yksikköön (OPER) markkinointisuunnittelijana.
#ilovemyjob
Aloittaessani olin tuskin kuullut termiä ”sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta” ja Kanta-palvelut oli hämärästi tutun tuntuinen juttu. Onneksi ympärillä on alan huippuosaajat ja pienin askelin ymmärrys kasvoi. Toki tuli hetkiä ja tulee edelleen etten ymmärrä yhtään mistä työkaverit puhuu, mutta kärsivällisesti minua jaksetaan opastaa ja opettaa sote tiedonhallinnan syövereihin.
Itse työtehtävät imaisivat mukaansa, että ei millään malta lopettaa työntekoa. Jos kesälomalle ei olisi ollut jo lentoliput ostettu, olisin ehkä perunnut koko lomani.
Koska vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, piti ihan listata muutamia vuoden kohokohtia töiden tiimoilta.
Sosiaalinen media
Sain tehtäväkseni viedä ”OPER:n someen”. Ei muuta kuin hihat ylös ja kohti tavoitetta. Postaus kerrallaan saimme näkyvyyttä ja tulokset olivat rohkaisevia. Pian myös sain palautetta työkavereilta:
Tämä niin helpottaa työtäni
Sometukset edistävät toivotulla
tavalla tiedon saantiaHienoa, että ihmiset kuulee tästä
Oikeastiko näin moni ihminen
näki tämän?Onneksi olemme somessa
Voiko parempaa palautetta saada?
Koska LinkedIn on lempisomeni, aloin viestimään juttujamme myös siellä Twitterin ja Facebookin lisäksi. Se kannatti, koska hyvin pian huomasimme, että siellä tavoitimme asiakkaitamme parhaiten. Myös muualla THL:ssä huomattiin tämä ja olen ilokseni nähnyt muidenkin innostuvan LinkedIn:stä. Myös maksullinen mainonta tuli vuoden aikana tutuksi ja tulokset ylittivät kaikki toiveeni.
Toki välillä on saanut raapia päätään oikein urakalla, kun yrittää saada viestittyä asiansa 280 merkkiin Twitterissä. Meiltä löytyy ehkä pisimmät sanat, parhaillimmaan 93 merkkiä pitkiä sanoja. Että yritäpä siinä sitten kertoa jotain järjellistä, kun itse aihe vie liki puolet merkkimäärästä. Mutta monet naurut on saatu, kun näitä on väännetty ja käännetty.
Myös erilaisten formaattien työstö on viennyt mukanaan. Tällä hetkellä olen erityisen kiinnostunut videoiden teosta ja siinä onkin varmaan seuraava isompi pala opittavaksi kehittymispolullani.
Nettisivut ja analytiikka
Sosiaalisen median lisäksi pääsin mukaan kehittämään aihesivustoamme ja vastaankin osion ylläpidosta.
Sivu-uudistus ja aktiivinen läsnäolo eri somekanavissa on lisännyt liikennettä sivuillamme ja analytiikan seuranta ja tutkiminen vie mennessään.
Voiko olla mitään mielenkiintoisempaa kuin työstää sisältöä, julkaista se ja sitten seurata miten se vaikuttaa ja onko sisältö kiinnostanut lukijaa. Voisin tutkia vaikka koko päivän Google Analyticsia ja somekanavien analytiikkaa.
Prosessit kuntoon
En tiedä mistä johtui, mutta olen aina eksynyt työtehtäviin, joissa saan kehittää myös prosesseja ja toimintamalleja. Näin on onnekseni käynyt myös nyt ja monia toimintamalleja on laitettu uusiksi tai tehty täysin uusia tapoja toimia. Mutta tämä työ ei lopu ikinä vaan aina on parannettavaa ja kehitettävää.
Tapahtumat
Yhdeksi tehtäväkseni sain myös tapahtumien järjestämisen, joka onkin täysin oma maailmassa. Messuosastojen rakentaminen ja seminaarien järjestäminen sisältää niin monta monituista yksityiskohtaa, ettei sitä voi edes käsittää ennen kuin sen on kerran tehnyt. Tämän pääsin kokemaan keväällä, jolloin olivat TERVE-SOS messut ja ATK-päivät, joissa oli Kanta-palvelujen messuosasto. Syksyllä oli vuorossa kaksipäiväiset SOTE -tiedonhallinnan syysseminaari, jonka käytännön järjestelyistä vastasin.
Jatkuva kehittyminen
Valitettavan usein kuulee varsinkin työhaun yhteydessä, ettei 40+ vuotias enää opi mitään uutta ja sen takia ei kannata palkata häntä. Voin vain todeta, että nuo puheet saisi heittää jo romukoppaan. Jos en pystyisi oppimaan enää mitään uutta, niin en pystyisi tekemään työtäni, josta olen kuitenkin saanut kiitosta ja kehuja. Yksikään työ ei ole jäänyt tekemättä sen takia etten osaa tehdä tai käyttää jotain ohjelmaa. Jos en ole osannut, olen opetellut. Ei se sen kummempaa ole tässä tai missä tahansa muussa iässä.
Jos on motivaatiota ja kiinnostusta uusia asioita kohtaan, niin ihminen oppii mitä vaan. Minä olen siitä hyvä esimerkki: täysin uusi ja kohtuullisen vaikeaselkoinen ala, joka vilisee 10 kilometrin mittaisia sanoja ja kymmeniä uusia järjestelmiä ja asioita on vuoden aikana opittu. Eikä oppiminen tähän lopu. Olen siinä onnellisessa asemassa ettei kahta samanlaista työpäivää ole ja joka päivä opin jotain uutta.
Vapaa-aika
Jotta ei vaan olisi liikaa aikaa, niin syksyllä aloitin opinnot avoimessa yliopistossa markkinoin kursseilla. Kaksi kurssia ehdin jo suorittamaan ja tentit meni kirkkaasti läpi. Tästä on hyvä jatkaa.
Olen harjoitellut WordPressin käyttöä omien kotisivujen muodossa ja harjoittelusta on tainnut olla jotain hyötyä. Keväällä tein täysin uudet kotisivut kampaajalleni ja syksyllä pistimme rotuyhdistyksen (Suomen Schipperkekerho ry) nettisivut täysin uusiksi ja nekin siirrettiin WordPressille. Jatkan myös rotuyhdistyksen sivujen ylläpitäjänä. Älyttömän mielenkiintoisia projekteja, joissa tuli taas läjäpäin uutta oppia.
#crazydoglady
Jotta elämässä olisi muutakin kuin vain työ ja läppärin näpyttely, koirani pitävät minut liikkeessä. Pitkät lenkit metsässä tuovat mukavaa vastapainoa.
Tänä vuonna minulla on ainutlaatuinen mahdollisuus reissata myös ulkomailla koiranäyttelymatkojen muodossa. Kaiken kaikkiaan tein seitsemän ulkomaanreissua, enemmän kuin useampana vuonna yhteensä. Olen käynyt paikoissa, joihin en todellakaan olisi lähtenyt ilman koiraa. Kyllä matkailu avartaa ja olen saanut nähdä toinen toistaan hienompia kohteita. Lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin, joista on muutamista tullut ystäviä. Nämä kaikki olisi jäänyt kokematta jos en omistaisi koiria. Pisteenä I:n päälle, Milou on menestynyt näyttelyissä paremmin kuin mitä ikinä uskalsin unelmoida. Alkuvuonna Milou saavutti Liettuan, Latvian, Viron ja Baltian juniori muotovalion arvot.
Vuoden kruunasi Miloun Liettuan muotovalion arvo jouluna Vilnassa.
Voiko ihminen enempää toivoa tai haaveilla, että tapahtuu yhden vuoden aikana? Minä en ainakaan uskonut. Mutta elämä on ihmeellistä ja kuten alussa kirjoitin päällimmäinen tunne on kiitollisuus tästä kaikesta.
Haluankin kiittää kaikkia ympärilläni olevevia ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet tämän kaiken. Kiitos, että olette uskoneet minuun silloinkin, kun oma usko ei ole riittänyt.
Nyt katseet kohti vuotta 2019 ja kohti uusi seikkailuja mielenkiintoisten töiden parissa ja ehkäpä sitä pääsee reissaamaankin.
Onnea ja iloa kaikille vuoteen 2019!
-Malena-
Vastaa