Bulgaria Sofia, tammikuu 2019

Matkalla Vilnasta kotiin Miia viestitteli, että hän on lähdössä tammikuussa Bulgariaan ja houkutteli mukaan. Kieltäydyin jyrkästi, koska eihän ole mitään järkeä lähteä taas vajaan kuukauden päästä reissuun ja vielä täysin keskeneräisen koiran kanssa. Mutta mutta… kuinkas kävikään! Joulun pyhien jälkeen mieli oli muuttunut ja lennot Bulgariaan tuli hankittua.

Joten reissuun lähdettiin torstaiaamuna 18.1. Hieman jännitti, että noinkohan meidän kone edes nousee, koska torstain vastaisena yönä oli talven kovin lumimyräkkä ja aamulla lunta oli tullut jo 20-30 senttiä ja lisää tuprusi taivaan täydeltä. Tunnin myöhässä kone kuitenkin lähti ja sitten jännitettiinkin, että ehditäänkö Frankfurtissa jatkolennolle, koska vaihtoaikaa oli vain tunti. Frankfurtin kentällä kipitettiin kiireen vilkkaan jatkolennolle vain huomataksemme, että kone oli myöhässä, koska se oli tasan sama kone ja henkilökunta, jolla tulimme Helsingistä. Kyllä saatiin hyvät naurut. Tosin nauru loppui lyhyeen, kun eräs kainalosauvoilla liikkunut mies alkoi riehumaan, niin että poliisit hakivat miehen parempaan säilöön. Se oli pelottavaa. Mutta lopulta päästiin turvallisesti lähtemään ja saavuimme aurinkoiseen Sofiaan.

Emme oikein tienneet mitä odottaa Sofialta, mutta alku vaikutti lupaavalta, kunnes pääsimme hotelliin. Se ei ollut oikein mieltä ylentävä paikka, mutta menetteli, kun emmehän aikoneet muuta kuin nukkua siellä. Tosin sängyssä ei ollut kuin runkopatja, joten neljän yön jälkeen selkä oli kuin hakattu.

No, tavarat hotelliin ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Meitä oli varoitettu, että Sofiassa on paljon isoja irtokoiria, jotka saattavat olla aggressiivisia, mutta ilmeisesti kaupunkia on siivottu tai jotain, koska koko reissulla näimme vain kaksi irtokoiraa. Tämä oli hyvä, niin saimme lenkitettyä omat koirat. Hieman yllätys oli, ettei kovin moni ravintola ottanut koiria ja moni taksikin kieltäytyi ottamasta koiria kyytiin, vaikka meillä on pienet koirat mukana.

Sofia on varmasti kesällä kaunis kaupunki kuten moni muukin kaupunki. Siellä on paljon upeita rakennuksia ja kivoja puistoja. Kirkkoja löytyy joka lähtöön ja uskontokuntaan.

Torstaina menimme aikaisin nukkumaan, jotta olemme perjantaina virkeänä näyttelypaikalla. Perjantai aamuna siis taksiin ja kohti näyttelypaikka. Halpa maahan Bulgaria on, taksi näyttelypaikalle (n. 5 km) maksoi 3-5 €.

Näyttelypaikka oli aika mielenkiintoinen. Se oli jokin sali, jossa oli kokolattiamatto (ei ehkä paras vaihtoehto koiranäyttelylle) ja sisällä oli niin kylmä, että istuttiin toppatakit päällä. Kehiä oli kaksi. Yhdessä nurkassa puhalsi jonkin sortin lämmitin, mutta sekin pamahti kesken ensimmäisen päivän näyttelyä. Sali täyttyi savusta ja kerosiini (tai joku vastaava aine) haisi. Mutta eipä tuo paikallisia hetkauttanut vaan kehät pyörivät normaalisti. Pari vinkkiä jos suuntaa Bulgariaan koiranäyttelyyn: 

1. Näyttelypaikalle kannattaa ottaa omat eväät varsinkin jos on jotain erikoisruokavalioita. Ainakin tällä kertaa kahviosta sai ehkä vähän liian eksoottisen näköisiä makkaravoileipiä ja kahvia.
2. Myös vessapaperia suosittelen, koska sitä ei välttämättä ole lainkaan vessoissa, myös käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä suosittelen mukaan näyttelyyn

Näyttelyyn piti ennakkoon ilmoittautua sähköpostilla ja maksu hoidettiin paikan päällä ensimmäisenä näyttelypäivänä. Tästä johtuen näyttely alkoi reilun tunnin myöhässä. Oli kiva, kun näyttely avattiin virallisesti puheiden kera ja tuomareiden esittelyllä. Myös kaikki maat lueteltiin, joista oli näytteilleasettajia. Me tietenkin hihkuimme kovaa, kun Suomi mainittiin. Olimme näyttelyn ainoat suomalaiset.

Perjantain tulokset sai taas kyyneleet silmiini (minusta on tullut ihan itkupilli). Miloun perjantain tulokset:

• Serti
• CACIB
• Rotunsa Paras

Tuomarina Bulgarian Kennelliiton puheenjohtaja Georgi Hristozov. Oli upeaa, että Miloun CACIB-tili saatiin auki. Jäimme myös ryhmäkehiin ja Milou oli RYP5. Hieno aloitus, mutta vielä oli kaksi päivää edessä. Myös Fanni sai sertin. Koska koko päivä meni näyttelyssä, kävimme vain syömässä ja sitten olimmekin jo valmiita kellahtamaan sänkyyn.

Lauantai aamuna suunta taas kohti näyttelypaikkaa, jossa vierähti taasen koko päivä. Tuomarina oli Nikolina Davidovska. Milou toisti perjantain tulokset ollessaan rotunsa paras sertin ja CACIBin kera. Näin Milousta tuli myös

Bulgarin muotovalio

Tästä menin ihan sekaisin ja loppupäivä ja ryhmäkehä menivät ihan sumussa. Minä vaan leijailin pilvissä. Myös Fannista tuli muotovalio, joten oli tuplajuhlan aika. Tosin olimme taas niin väsyneitä pitkän päivän jälkeen, että illallisen jälkeen höyhensaaret kutsuivat.

Sunnuntaina kaunis pakkassää oli muuttunut plussalle ja lumi oli muuttunut loskaksi. Onneksi ei ollut ulkonäyttely. Milou oli tehnyt ilmeisesti lähtemättömän vaikutuksen, koska saavuttuamme näyttelypaikalle kahvijonossa eräs paikallinen tuli kysymään: ”Where is your crazy dog? He is so funny!” Milou kyllä osaa ottaa yleisönsä myös kehän ulkopuolella. Hänen bravuureitaan on piehtaroida pitkin lattioita ja lennellä sinnetännejatonne.

Miloussa alkoi jo väsymys painaa ja se pisti kehässä ihan ranttalaksi. Ei tainnut montaa kertaa olla neljä tassua maassa vaan oli kivempi hyppiä, pomppia ja nappailla minun hameen helmaa. Miia kertoi, että tuomari, Silva Dankova, oli nauranut suu auki, kun Milou oli pomppinut ympäri kehää. No, ilmeisesti kuitenkin muutama oikea askelkin mukaan eksyi, koska Milou oli jälleen rotunsa paras sertin ja CACIBin kera. Näin Milousta tuli myös

Bulgarian grand muotovalio

Meinasin pyörtyä! Vielä kun Fannistakin tuli grand muotovalio vollotettiin molemmat kilpaa. Voi sitä onnea!

Milou on vasta 21 kuukautta vanha ja sillä on jo kaksi aikuisten valioarvoa ja yksi grand valioarvo. Ihan käsittämätöntä!

Koska halusimme nähdä vielä kaupunkia, emme jääneet ryhmäkehiin. Hyppäsimme taksiin, joka vei meidät katsomaan Sofian tuomiokirkkoa, oli muuten huokean näköinen ja sieltä sitten hotellille. Pieni lepo hotellilla ja sitten kylille katsomaan lisää nähtävyyksiä ja syömään. Hotellille palasimme ajoissa, koska herätys oli 02.00.

Aamuyöstä sitten lähdettiin kohti lentokenttää ja kotimatka alkoi. Paluumatka sujui ilman kommelluksia ja maanantaina puolen päivän aikoihin olimme Suomessa väsyneinä mutta erittäin onnellisina.

Jälleen yksi huippureissu saatu onnellisesti päätökseen. Paljon naurua, hauskoja juttuja ja kirsikkana kakun päällä kaksi valioarvoa. Taas ollaan monta mieleenpainuvaa muistoa rikkaampia.

Kyllä matkustaminen on hauskaa ja avartavaa!

-Malena-

Miloun Sofian seikkailu kuvina