Maanantai aamu ja istun junassa matkalla koulutuspäivälle Aalto yliopistolle. Nyt on viikko oltu ”fec:läisenä” ja sekä koulutus että työt ovat alkaneet.
Täytyy myöntää, että viime viikko meni aika sumussa. Niin paljon tuli uutta tietoa, uusia ihmisiä ja uusi rytmi arkeen. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois, on niin mahtavaa olla taas kiinni työelämässä ja käyttää aivoja.
Tässä kun pohtii mennyttä puolta vuotta, niin kaikesta kurjuudesta huolimatta tunnen itseni onnekkaaksi ja kiitolliseksi. Miten paljon olen saanut oppia uusia asioita, joista en tiennyt keväällä vielä mitään. LinkedIn oli ihan vieras juttu ja nyt siitä on tullut päivittäinen käyttösovellus. Kukapa olisi uskonut, että pistän blogin pystyyn? En ainakaan minä! Kokonainen uusi maailma on avautunut eteeni digimarkkinoinnin muodossa ja nyt tiedän mitä haluan tehdä isona. Kyllä tehtävät liittyvät hyvin vahvasti digimaailmaan muodossa tai toisessa.
Toki eihän työttömyys mitään ruusuilla tanssimista ole ja työnhaku on kyllä sieltä minne aurinko ei paista, mutta kokonaisuutena olen kiitollinen, että olen saanut niin paljon uutta, erityisesti tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin, joihin en olisi törmännyt ilman irtisanomistani. Te kaikki ihanat ihmiset olette tehneet maailmastani paljon valoisamman ja jokainen teistä on auttanut minua eteenpäin. Eiköhän se työsopparikin vielä joku päivä käteen tule.
Kiitos ihanat 🙏🏻
Viime viikko huipentui sunnuntaina Tampereella, kun pikku-Milou oli näyttelyssä rotunsa paras pentu.
Vastaa