Kreikka, Ateena lokakuu2018

Keskiviikko iltana 17.10. Miia ja Fanni tulivat meille, koska seuraavana aamuna oli lähtö lentokentälle klo 03.30.

Suuntana oli Ateena ja mukana menossa myös Milou. Idefix ja Jalo jäivät ”mummolaan” hoitoon. En ole ikinä käynyt Ateenassa tai Kreikassa ylipäätään, joten tiedossa oli todella mielenkiintoinen reissu. En oikein tiennyt mitä odottaa Kreikalta. Sen olimme päättäneet, että Akropolis on pakko nähdä jos muuta ei ehditä. Näyttelyitä oli kolmena päivänä perjantaista sunnuntaihin.

Torstai

Lennot sujuivat hyvin ja Milou jaksoi olla laukussaan, vaikka meillä oli vaihto Münchenin kentällä. Lennot kesti kaikkiaan kuusi tuntia. Ateenan kentällä meitä odotti majapaikkamme isäntä, joka toimikin koko matkamme ajan kuskinamme. Koska näyttelypaikka oli Markopoulossa, olimme varanneet hotellin mahdollisimman läheltä näyttelypaikkaa, noin 2 km päästä. Ateenan keskustaa oli n.40 km. Säät suosivat koko matkan ajan. Päivisin oli n. +23 ja iltaisin n. +15.

Meillä oli ajatuksena, että voimme kävellä hotellilta näyttelypaikalle ja koirat saavat mukavan lenkin samalla. Mutta tämä todettiin heti poissuljetuksi ajatukseksi. Kylä vilisi isoja ja pelottavia irtokoiria, joten ei tarvinnut pohtia lenkkejä meidän pikkuisten kanssa. Isäntämme kertoi, että aamuisin koirat päästetään ovesta ulos ja sitten ne kömpii illalla takaisin koteihinsa ja monella koiralla olikin panta. Mutta kyllä seassa oli ihan katukoiriakin. Ilmeisesti kuitenkin niistäkin pidetään hyvää huolta, koska yhtään nälkäisen näköistä koiraa ei näkynyt vaan kaikki olivat oikein hyvänvoivan näköisiä ja turkit kiilsivät. Myös vesikippoja oli melkein joka nurkassa. Mutta pelottavan näköisiä ne silti olivat, jonkin sortin sekarotuisia laumanvartijoita. Milou oli tämmöisen laumanvartijakoiran pään kokoinen. Joten kun piti käydä pissalenkillä, niin kyllä meikäläinenkin nappasi hyvin nopeasti Miloun syliin, kun jostain irtokoira löntysteli näkyville. Myös kissoja vilisi joka puolella, mutta ne luikki karkuun. Tosin parvekkeen ovea ei voinut pitää auki, koska ne olisivat tulleet sisälle.

Majapaikamme oli oikein viihtyisä ja siisti mukavan pariskunnan pitämä guest house. Aamuisin aamupala tuotiin huoneeseen ja isäntä vei minne halusimme.

Torstaina tutustuimme Markopoulon kylään, joka oli nopeasti käyty läpi. Kylässä oli pääkatu, jonka varressa oli muutamia ravintoloita ja pieni keskusaukio. Illallisen jälkeen olimmekin valmiita nukkumaan, hieman verotti aikainen herätys.

Perjantai

Perjantai aamuna isäntämme vei meidät näyttelypaikalle, joka oli hevosmaneesi, jossa oli pidetty Ateenan olympialaisten hevoskilpailut vuonna 2004. Ihan siisti paikka mitä nyt maneesit voi olla siistejä.

Ensin jonotettiin toimistosta päivän numerolaput ja samalla tarkistettiin rokotustodistus kuten tehtiin joka aamu. Ehkä hieman huvittavaa, että näyttelykoirilta tarkistettiin tosi tarkkaan rokotukset ja samaan aikaan maneesissa löntysteli paikallisia irtokoiria, joilla ei varmasti ole mitään rokotuksia.

Näyttelyjärjestelyissä oli onnistuttu. Kehät alkoivat ajallaan ja aikataulut piti. Henkilökunta puhui hyvin englantia ja olivat todella ystävällisiä. Ennen kuin koira meni kehään, siltä tarkistettiin mikrosiru. Arvostelut kirjoitettiin joka kehässä suoraan läppärillä ja vähän kehäsihteeristä riippuen tulostetun arvostelun sai heti tai kehän päätyttyä. Joka kehässä oli oma printteri. Tässä olisi oppia vähän tänne pohjolaankin.

Lauantai lähdimme näyttelypaikalta heti kuin vaan mahdollista ja isäntämme vei meidät metroasemalle. Tavoitteenamme oli päästä Akropolikselle. No, ei ihan mennyt niinkuin piti ja löysimme itsemme jostain graffitien peittämältä pohjois-Ateenan seudulta. Joten julkiset välineet saivat jäädä ja hyppäsimme taksiin, joka vei meidän ehkä vähän liiankin vauhdikkaasti Akropolikselle. Hyvä ettei tukka lähtenyt päästä siinä kyydissä. Mutta ehjänä selvittiin ja eteemme avautui huikea näkymä ylös Akropolikselle. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Koska meillä oli koirat mukana, emme päässeet sisälle museoalueelle. Joten kiertelimme kukkulan ympäri ja ihan riittävästi nähtiin pylväitä ja marmoria ja kilpikonnakin köpöttelikin vastaan. Kukkulan takana on ihania pieniä kujia täynnä ravintoloita, joten pitihän se päivällinen syödä siellä. Koska seikkailu metrossa ei enää innostanut pimeässä (pimeä tulee jo klo 19), niin hyppäsimme taksiin, joka vei meidän takaisin majapaikkaamme.

Sunnuntai

Sunnuntaina olimme jo viisaampia näyttelyn jälkeen. Isäntämme vei meidät metroasemalle, josta hyppäsimme heti taksiin ja Akropolikselle. Kyllä olimme metroilleet ihan tarpeeksi. Illallisen jälkeen oli aika palata majapaikkaan ja pakata. 22.10. maanantai aamuna oli herätys jälleen 3.30 ja paluu kotiin.

Näyttelytulosten osalta päivät olivat samanlaiset. Milou sai joka päivä tuloksen: ERI, PU2, vara-SERT ja vara-CACIB. Arvostelut olivat todella hyviä ja olen ylpeä, että Milou jaksoi esiintyä hienosti joka päivä. Moletaissahan Milou ei enää ekan päivän jälkeen jaksanut yhtään esiintyä. Fannista tuli Kreikan muotovalio!

Maanantai

Paluumatka sujui oikeastaan nukkuen ja koneesta toiseen siirtyen, kunnes laskeuduimme Helsinkiin. Huikea seikkailu päättyi ja täytyy todeta, että Kreikka yllätti positiivisesti. Akropolis on näkemisen arvoinen paikka, ihmiset on todella ystävällisiä ja englannilla pärjäsi ihan hyvin.

Kiitos Miia ja Fanni mahti seurasta. Maha oli monta päivää kipeänä nauramisesta. Oli hurjan hauskaa ja Team Novelle selviää mistä vaan.

Kuvavideo reissustamme

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: