Euroopan halki koirien kanssa: Ranskan reissu 2024

Vielä keväällä oli epävarmaa, toteutuuko tämän vuoden Ranskan reissu – työt olivat päättyneet ja elokuun alussa Milou joutui pitbullin hyökkäyksen kohteeksi. Mutta pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään. Elokuun 26. päivä Minna kaarsi pihaan, nappasi minut ja Miloun kyytiin, ja niin alkoi vuosittainen seikkailu kohti Ranskaa. Tällä kertaa mukana oli myös Miloun poika, Sulo, sekä Aino-mummo, jolla oli tärkeä tehtävä turistikoirana.

Matka alkaa

Matka alkoi Minnan kodin kautta Turun satamasta, josta lähdimme Tukholmaan. Yö laivassa sujui rauhallisesti, ja tiistaiaamuna aurinkoinen Tukholma toivotti meidät tervetulleiksi. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Tukholman laitamilla – koirat saivat jaloitella ja me nautimme kiireettömät aamukahvit.

Edessä oli kuitenkin pitkä ajomatka Ruotsin halki Juutinrauman sillan yli Tanskan Kisseruppiin, jossa odotti ensimmäinen majapaikkamme. Matkaa kertyi noin 700 kilometriä, mutta matka sujui leppoisasti muutaman tauon taktiikalla. Kisseruppiin saapuessamme meitä odotti kivan oloinen mökki meren rannalla, mutta harmi kyllä siivous oli jäänyt väliin, joten mökki ei ollut parhaassa kunnossa. Väsyneinä emme kuitenkaan jaksaneet hirveästi valittaa, vaan haimme kaupasta ilta- ja aamupalatarpeet, kävelimme lyhyen lenkin rannalla ja kävimme nukkumaan.

Saksan halki ja vauhdin hurmaa 

Hyvin nukutun yön jälkeen edessä oli pisin ajopäivä, noin 1300 kilometriä. Rohkaisin vihdoin mieleni ja tartuin auton rattiin – ulkomailla ajaminen ei lopulta ollutkaan niin pelottavaa kuin olin kuvitellut! Saksassa motarilla kaasujalkaa sai painaa kunnolla, ja pikkasen piti hihkua, kun mittari näytti 180 km/h. Vaikka toiseksihan sitä jäi, kun paikallinen auto hurautti ohi 250 km/h.

Matka ei kuitenkaan ollut pelkkää huvia, sillä Hampurissa päädyimme jumiin ruuhkiin ja tietöihin. Suosittelen välttämään Hampuria, jos vain mahdollista. Lopulta puolen yön jälkeen saavuimme Ranskan Châlons-en-Champagneen, jossa yritimme navigoida pimeillä, kapeilla kaduilla löytääksemme majapaikkamme. Onneksi perillä meitä odotti ihana kolmen makuuhuoneen asunto, jossa koirat saivat ruokaa ja me pääsimme nukkumaan pitkän päivän päätteeksi.

Ihana paluu Ranskaan

Aamulla oli luksusta herätä ilman kiirettä. Nautimme rauhallisen aamiaisen ja teimme koirien kanssa pienen tutustumiskierroksen kaupunkiin. Châlons-en-Champagne oli kaunis paikka, jossa olisi voinut viettää pidempäänkin, mutta helle ajoi meidät ilmastoidun auton turviin. Pian matka jatkui kohti määränpäätämme Aubigny-sur-Nèreä.

Perille päästyämme kaikki tuntui taas niin tutulta ja ihanalta. Hotellille asettumisen jälkeen kävimme kaupassa ja pystytimme teltan näyttelypaikalle. Illalla nautimme perinteisen yhteisillallisen hotellilla ja olimme valmiina kellahtamaan sänkyyn.

Näyttelypäivä ja ystävien tapaamista

Lauantaiaamuna näyttelypäivä koitti. Miloun selkä oli edelleen kalju pitbullin hyökkäyksen jäljiltä, mutta onneksi tuomarimme Brice Roise hyväksyi eläinlääkärin todistuksen. Milou esiintyi paremmin kuin koskaan ja sai tulokseksi erinomaisen, sijoittuen valioluokan neljänneksi! Olin niin ylpeä – kuukausi sitten emme olleet varmoja, pääsisimmekö ollenkaan matkaan, ja nyt Milou kipitti kehässä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Päivän kohokohtiin kuului myös tuttujen tapaaminen. Oli liikuttavaa huomata, kuinka moni oli ollut huolissaan Milousta ja kyseli toipumisesta. Onneksi kaikki oli kääntynyt parhain päin, ja Milou alkaa olla taas oma itsensä.

Sunnuntai ja viimeiset hetket näyttelyssä

Sunnuntaiaamuna oli taas aikainen herätys ja suuntasimme näyttelypaikalle. Koska Milou, Sulo ja Siri olivat saaneet näyttelystä erinomaisen, saimme vielä laittaa näyttelyremmin kaulaan ja mennä kehään keikistelemään, kun valittiin koirat jalostuskoiralistalle. Tällä kertaa emme päässeet listoille, mutta se ei tullut yllätyksenä. 

Sitten olikin aika purkaa leiri, pakata tavarat autoon ja sanoa heipat tutuille. Loppupäivä menikin hotellin varjoisalla pihalla, viikonlopun tapahtumia kerraten.

Kotimatkan käänteet

Viikonloppu Aubignyssa sujahti liian nopeasti, kuten aina. Maanantaina pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kotimatkalle. Matkaa oli edessä jälleen reilut 700 kilometriä, mutta taukoja pidettiin säännöllisesti, jotta kaikki saivat riittävästi jaloitella.  

Matkan aikana pysähdyimme Steinhunder Meerin kylässä, joka oli todella kaunis. Vaikka helteen takia ajatus pitkästä lenkistä järvenrannalla jouti romukoppaan, saimme nauttia maisemista ja hyvistä kahveista. Hampurin kiersimme pikkukylien kautta, ja tällä kertaa säästyimme ruuhkilta.

Meillä oli tarkoitus, että Lybeckissä ruokimme koirat ja teemme pitkän lenkin. Mutta Lybeckissä meitä odottikin kaatosade ja ukkonen, joten pitkän lenkin sai unohtaa. Sen verran sade kuitenkin jossain vaiheessa taukosi, että koirat saivat hommansa hoidettua.

Viimeinen etappi laivassa

Kotimatkan viimeiset kaksi yötä ja päivä sujuivat laivalla Travemundesta Vuosaareen, jossa saimme vielä rentoutua Netflixin parissa, ja “lenkkeillä” Miloun kanssa laivan kannella.

Kun torstaiaamuna 5. syyskuuta pääsimme Vuosaaren satamaan ja kotiin, olo oli väsynyt mutta onnellinen.

Ajomatkaa kertyi kaikkiaan 3600 km.

Matka oli jälleen kerran täynnä hauskoja sattumuksia, mutta parasta oli tietysti kaikki ne muistot, jotka jäävät mieleen 

-Malena ja Milou

Matka kuvina

Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑