Joulukuinen matka Alankomaihin: koiranäyttelyitä ja unohtumattomia hetkiä

Kovin pitkään emme ehtineet kotona olemaan Riikan reissun jälkeen, kun oli taas aika pakata ja suunnata kohti uusia seikkailuja.

Tällä kertaa suuntana oli Leeuwarden Alankomaissa. Olin saanut houkuteltua Miian mukaani matkaseuraksi, sillä onhan se kivempi matkustaa seurassa kuin yksin. Toisaalta vaikka olen jo ylittänyt rajani siinä, että ajan ulkomailla, niin vuokra-autolla yksin ajaminen vieraassa maassa ei tunnu oikein hyvältä idealta.

Kävi vielä niin kivasti, että Miia kertoi matkastamme Lissulle, joka myös innostui ja lähti mukaamme Linus Belgin kanssa. Tiedossa oli siis oikein hauska reissu.

Toki hieman pohditutti, tulevatko Milou ja Linus toimeen keskenään. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kunhan pidin Miloun sopivan etäisyyden päässä Linuksesta.

Torstai: Aikainen herätys ja lento Hollantiin

Miia tuli jo keskiviikkoiltana 26.11. meille, jotta saimme pakattua kaikki tavarat yhteen matkalaukkuun. Herätys oli kuitenkin jo varttia vaille neljä aamulla, joten ajoissa nukkumaan ja kello soimaan.

Kellon soitua lähdin Miloun kanssa aamulenkille, ja paluumatkalla melkein kotiovella tajusin, että hetkinen, kellohan on jo yli viisi ja meidän pitäisi olla jo matkalla kentälle. Olin nimittäin laittanut kellon soimaan 4.45, koska sehän on sama kuin varttia vaille neljä eli 3.45. No, eihän se ollutkaan.

Siinä vaiheessa tuli kiire. Tavarat autoon ja nokka kohti lentokenttää.

Hyvin kuitenkin ehdittiin, vain viisi minuuttia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Lissu odottelikin jo kentällä ja Linus oli lähtenyt kohti ruumaa.

Sitten alkoikin jännittäminen siitä, pääseekö Milou koneeseen. Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että koiran pitää pystyä seisomaan kassissa, ja monet koirat ovat jääneet kyydistä, kun tämä ei ole onnistunut. Minulla oli mukana Miloun normaali lentokassi ja lisäksi varmuuden vuoksi hieman isompi kassi.

Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja lähtöselvityksessä sanottiin, että Miloun normaali kassi on oikein hyvä. Kävi vielä niin kivasti, että Miloun rattaista ei tarvinnut maksaa lisämaksua, koska rattaat kulkevat maksutta. Vein siis ylimääräisen lentokassin takaisin autoon ja suuntasimme turvatarkastuksen kautta aamukahville, sillä kotona ne jäivät juomatta.

Oli kyllä ihan superkivaa olla taas Miloun kanssa lentokentällä, ja pääsimme lopulta matkaan. Edellisestä lentoreissusta olikin kulunut jo yli vuosi.

Lento sujui hyvin. Amsterdamissa saatuamme tavarat ja Linuskin oli saatu ruumasta, lähdimme autonvuokraukseen. Olin vuokrannut meille Nissan Qashqain, mutta vuokraamossa ehdotettiin, että kolmen euron lisämaksulla saisimme Volvo XC70:n. Tokihan me sen maksoimme ja saimme selvästi paremman auton.

Kaiken lisäksi Lissu halusi ajaa koko matkan, ja auto oli hänelle ennestään tuttu. Hyvin mahtuivat kyytiin rattaat, laukut, kaksi koiraa ja kolme ihmistä.

Perillä Tzummarumissa: mökkimajoitusta ja matkan ensitunnelmia

Meidän majoituksemme oli Tzummarumissa, jonne kesti ajaa vajaat pari tuntia. Perille saavuimme iltapäivällä, ja voi miten kiva mökki meitä odottikaan. Jokaiselle oli oma makuuhuone, ja olohuone sekä keittiö olivat oikein viihtyisät.

Kun tavarat oli purettu, lähdimme käymään kaupassa ja teimme samalla vähän kätköilyhommia.

Ilta meni nopeasti syöden ja höpötellen, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli iltapuuhien aika. Pitkän päivän jälkeen uni maistui enemmän kuin hyvin.

Perjantai: Fryslan Cup 2025 Leeuwardenissa

Aamutoimien jälkeen oli aika suunnata kohti näyttelypaikkaa Leeuwardeniin, joka oli vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä. Lähdimme hyvissä ajoin, koska emme tienneet, millaiset ruuhkat meitä odottaisivat tai kuinka kauas auto pitäisi jättää.

Mutta eihän siellä mitään ruuhkia ollut, ja autonkin sai kohtuullisen lähelle. Siitä oli hyvä matka vielä ulkoiluttaa koirat.

Perjantaina vuorossa oli kansainvälinen Fryslan Cup 2025, ja tuomarina hollantilainen Wilma Roem. Schipperkejä oli ilmoitettu kuusi. Oli mukavaa nähdä muita schipperke-ihmisiä Hollannista ja Belgiasta.

Milou kipsutteli kehässä reippaasti ja sai kivan arvostelun. Erityisesti mieltä lämmitti, kun arvostelussa luki, että Milou on edelleen erinomaisessa kunnossa. Tuloksena:

• VET-ERI1
• PU3
• ROP-VET
• CACIB-V

Taisi siinä taas meikäläisellä silmät kostua ilosta. Riikan reissun EH painoi kuitenkin hieman mieltä ja sai miettimään, jatkuuko sama linja täälläkin.

Seuraavaksi jäimme odottelemaan BIS-veteraanikehää, jossa Milou kävi tekemässä kunniakierroksen. Sen jälkeen olimmekin valmiit palaamaan majapaikkaan, jonne saavuimme juuri pimeän laskeutuessa.

Kävimme hakemassa ruokaa lähigrilliltä, ja siinähän se ilta taas sujahti. Juttua riittää, kun paikalla on kolme puheliasta naista.

Lauantai: Tulip Cup 2025 

Aamulla suuntasimme taas kohti Leeuwardenia ja näyttelypaikkaa. Tällä kertaa vuorossa oli kansainvälinen Tulip Cup 2025, ja schipperkejä oli paikalla viisi. Tuomarina toimi turkkilainen Ozan Belkis.

Oli hauska tilanne, kun menimme Miloun kanssa kehään ja tuomari kysyi, olemmeko olleet Antalyassa. Kyllähän me siellä olimme vuonna 2022. Oli hauskaa, että tuomari muisti.

Milou jatkoi tuttua ja varmaa tyyliään ja sai taas kivan arvostelun. Tuloksena:

• VET-ERI1
• PU2
• Vara-Serti
• ROP-VET
• CACIB-V

Ja taas odoteltiin BIS-veteraanikehän alkua. Aika kului kuitenkin nopeasti tuttujen kanssa höpötellessä ja hieman shoppaillessa. Onneksi veteraanit olivat aina toisena ryhmänä heti pentujen jälkeen, ja näyttelyssä aikataulut pitivät erinomaisesti.

Kun oli ilmoitettu, että isot kehät alkavat kello 15, ne myös alkoivat silloin. Kokoomakehät käynnistyivät aina 14.30, ja pentujen jälkeen päästiin suoraan kunniakierrokselle ja päivä päätökseen.

Majapaikkaan palasimme muutaman pysähdyksen taktiikalla. Illalla oli vielä hieman siivoilua ja pakkaamista, ja siinä se ilta taas vierähti. Kyllä meillä pelikortitkin mukana olivat, mutta kummasti ne pysyivät koko reissun matkalaukussa.

Sunnuntai: Dutch Winner 2025 ja viikonlopun huipennus

Aamulla oli aika pakata kaikki tavarat autoon ja sanoa heipat ihanalle mökillemme. Edessä oli vielä yksi näyttely, jonka jälkeen matka jatkuisi Amsterdamiin.

Sunnuntaina vuorossa oli kansainvälinen Dutch Winner 2025 -näyttely. Tuomarina toimi ranskalainen Boris Chapiro, ja schipperkejä oli ilmoitettu seitsemän.

Milou jaksoi hienosti kipsutella kehässä, ja kivan arvostelun siivittämänä tuloksena oli:

• VET-ERI1
• PU4
• ROP-VET
• CACIB-V

Tässä vaiheessa kädet alkoivat jo vapista ja itku tuli. Näillä viikonlopun tuloksilla Milousta tuli:

Hollannin Veteraanivoittaja 2025
Alankomaiden veteraani muotovalio

Hollannissa ei ole lainkaan veteraani sertejä vaan kolmella VET-ERI1 tuloksella valioituu.

Loppupäivä meni aikalailla sumussa, eikä BIS-veteraanikehästä ole kovin selkeitä muistikuvia. Sen kuitenkin muistan, että oli ihanaa, kun veteraanit menivät kehään ja kuuluttaja kehui kovasti kaikkia upeita veteraaneja ja sitä, kuinka hienossa kunnossa he ovat. Aplodeja tuli runsaasti, ja siinä taas herkistyin.

Amsterdam ja viimeinen yö ennen kotimatkaa

Sitten olikin aika sanoa heipat tutuille ja kääntää Volvon nokka kohti Amsterdamia. Meillä oli maanantaiaamuna aikainen lento, joten vietimme viimeisen yön hotellissa lähellä lentokenttää.

Hotellille saavuimme alkuillasta. Kävimme Miian kanssa vielä hotellin aulassa iltahömpsyillä, ja sen jälkeen sänky kutsui nopeasti.

Maanantai: Kotimatka Suomeen

Aamulla oli aikainen herätys ja suuntasimme kohti lentokenttää. Auto palautettiin vuokraamoon, ja saimme pian palautteen, että olimme pitäneet autosta hyvää huolta.

Sen jälkeen aamupalalle ja lähtöselvitykseen. Linus lähti ruumaan ja me siirryimme lähtöportille.

Kotimatka sujui hyvin, ja iltapäivällä olimme takaisin Suomessa. Tavarat saatuamme oli aika sanoa Lissulle ja Linukselle heipat. Miia tuli vielä meille purkamaan matkalaukkua, ja myöhemmin Markku haki Miian kotiin.

Lopuksi: Ikimuistoinen Hollannin reissu 

Oli kertakaikkisen kiva reissu. Kaikki sujui kuin rasvattu, eikä Miloun tuliaisetkaan olisi voineet olla paremmat.

Kiitos Miia ja Lissu mainiosta matkaseurasta ja erinomaisesta reissusta.

Kuvia matkalta

Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.