Perjantaina 11. heinäkuuta aamulla Minna ja Sulo kurvasivat meille tekemään etätöitä. Milou ja Idefix oli jo varhain viety mummolaan päivähoitoon – näin vältettiin mahdollinen isän ja pojan välinen sanaharkka työpäivän aikana. Työt sujuivat rauhassa, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli aika pakata auto ja hakea Milou matkaan.
Tämä reissu ei ollut pelkkä lomapyrähdys – se oli myös testimatka elokuun Ranskan-roadtripiä varten. Me ja sähköauto, yhdessä ensimmäistä kertaa ulkomailla.
Laivamatka Tallinnaan meni leppoisasti, josta matka jatkui kohti Pärnua. Kun illalla lähestyimme kaupunkia, muuttui taivas tummanpuhuvaksi. Sitten jysähti. Ukkonen, kaatosade ja salamointi toivottivat meidät tervetulleiksi. Onneksi majapaikassa sai ajaa oven eteen, niin tavarat (ja me) säilyimme jotakuinkin kuivina. Pikainen iltalenkki koirien kanssa, sitten pehkuihin.
Lauantai: Märkää menoa ja retki Latviaan
Aamu valkeni ilman sadetta, ja pääsimme tekemään kuivan lenkin – pieni voitto jo sinänsä. Näyttelypaikalle navigointi tarjosi pienen seikkailun, kun viimeinen kilometri oli mallia metsäpolku, mutta löytyihän se näyttelypaikka: kenttä keskellä pusikkoa. Nurmikko tosin muistutti enemmän mutavelliä, ja kosteutta oli ilmassa varmaan 120 %.
Onneksi sähköautossa on seisontailmastointi – koira sai odotella viileässä, kun me pystytimme leiriä kumisaappaat jalassa. Kehämme oli yhdentoista tienoille, ja juuri ennen kehään menoa… alkoi tietenkin satamaan.
Ei muuta kuin kipittelemään kaatosateessa. Schipperkejä oli ilmoitettu seitsemän, ja tuomarina oli Tuula-Maija Tammelin Tanskasta. Sateesta huolimatta Milou kipsutteli itsensä VSP-veteraaniksi veteraanisertin ja veteraani CACIBin kera ja oli paras uros 3. Näillä tuloksilla Milousta tuli
C.I.B-V eli kansainvälinen veteraanimuotovalio
Sulokin esiintyi erinomaisesti ollen paras uros 4.
Koska vettä tuli kaatamalla, pistimme leirin kiinni ennätysvauhdilla ja kurvasimme kämpille kuivattelemaan. Sade – tietenkin – loppui heti, kun päästiin sisälle. Kiitos vaan.
Pienten päikkäreiden jälkeen päätettiin käväistä Latvian rajalla. Kohteena monelle suomalaiselle tuttu SuperAlko. Taas pisteet sähköautolle: koirat viihtyivät ilmastoidussa autossa sillä aikaa kun me suoritimme tärkeitä ostoksia. Paluumatkalla haettiin vielä take away -ruokaa, joka nautiskeltiin kämpillä. Iltapuuhien jälkeen olikin hyvä kellahtaa unten maille.
Sunnuntai: hikeä, sekoilua ja uintiretki
Aamulla oli kuuma – ja vielä kuumempi koitti näyttelyalueella. Helleraja ylitettiin jo ennen kuin kehät ehtivät alkaa, ja koiran viilennysvälineet joutuivat tositestiin.
Tänäänkin oli ilmoitettu samat koirat kuin lauantaina, mutta Miloulle oli ilmestynyt kilpakumppani veteraaniluokkaan. Tuomarina oli Ramune Kazlauskaite Liettuasta.
Sulo esiintyi erinomaisesti ja sertihän sieltä napsahti. Minä menin tietenkin ihan sekaisin onnesta – niin sekaisin, että Miloun kehässä meno muistutti lähinnä improvisaatioteatteria. Mutta Milou? Se nyt ei moisista piittaa, mitä minä teen. Pistää vaan tassua toisen eteen ja pönöttää kuin tatti.
Suuri yllätys tuli, kun tuomari valitsi Miloun parhaaksi veteraaniurokseksi ja oli vielä paras uros 2.
Sitten alkoi sählääminen: kuulin huudettavan “veteran” ja ryntäsin kehään kehäsihteerin huudelessa, että “tule nyt äkkiä!” No, kehässä ei ollutkaan meidän vuoro vaan veteraaninartun vuoro. Siinä me sitten seisottiin – minä väärän koiran kanssa ja nartun omistaja kehän laidalla kaikessa rauhassa. Meitä nauratti. Tuomaria myös. Näin sählää kokeneet näyttelyissä kävijät.
Lopulta Miloun oikea vuoro koitti, ja – tadaa! – hänet valittiin rotunsa parhaaksi veteraaniksi. Kyllä siinä vaiheessa hien lisäksi valui onnen kyyneleet. Ei olisi voinut paremmin päättyä nämä näyttelyt.
Tallinnaan kohden parin pysähdyksen taktiikalla
Koska keli oli edelleen paahtavan kuuma, päätimme jättää isot kehät väliin, pistimme leirin kasaan ja suuntasimme kohti Tallinnaa. Matkalla pysähdyimme huoltoasemalle vaihtamaan hikiset vaatteet ja tankkaamaan itsemme.
Toisella pysähdyksellä oli auton latauksen aikana, ja huomasin sattumalta Googlessa, että lähellä oli koirien uimaranta. No, sinnehän oli mentävä, ja Milou pääsi uimaan! Ja voi sitä onnea. Vesi roiskui, häntä heilui, ja se ilme – se oli kyllä tämän matkan bonuspalkinto. Onnellinen pieni koira.
Illalla seilasimme takaisin Tallinnasta Helsinkiin, ja Minna heitti meidät kotiin. Perille saavuimme väsyneinä mutta onnellisina.
Loppukaneetti
Viikonloppuun mahtui kaikkea: ukkosta, sadetta, hellettä, naurua, kehäsähläystä, uimaretki ja koiran huikeat tulokset. Vaikka reissu oli lyhyt, se piristi ja toi juuri sopivan irtioton arkeen.
Ja mikä tärkeintä: sähköauto toimi. Latauspisteitä sai toki vähän etsiskellä ja lataaminen ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin perinteinen tankkaaminen, mutta tästä on hyvä jatkaa elokuussa kohti Ranskaa.
– Malena
Kuvia matkalta
Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.
Vastaa