Belgian haave todeksi – jouluinen koiranäyttelyviikonloppu rodun kotimaassa

Olen jo useamman vuoden haaveillut, että pääsisin Belgiaan koiranäyttelyyn. Onhan Belgia schipperkejen synnyinmaa. Vihdoin vuosien haaveilusta tuli totta ja olin lähdössä Miloun kanssa Belgian vuoden päänäyttelyyn Brysseliin. Samalla reissulla oli tarkoitus käydä myös hakemassa hieman joulutunnelmaa Brysselin joulutorilta, jota on kovasti kehuttu.

Matkaan nenäliinapaketin kanssa

Vajaa kaksi viikkoa Hollannin reissumme jälkeen oli aika pakata laukut ja suunnata Helsinki-Vantaan lentokentälle. Valitettavasti sain ilmeisesti Hollannista flunssan tuliaiseksi ja alkuviikko olikin mennyt sängyn pohjalla. Olo ei ollut kummoinen torstaiaamuna, kun aamupimeällä lähdimme kohti lentokenttää.

Lähtöselvityksessä kaikki meni hyvin ja Miloun normaali lentokassi kävi jälleen matkustamiseen. Taas sain siis kiikuttaa isomman lentokassin takaisin autoon. Lento meni hyvin, tosin tällä kertaa korvat menivät lukkoon, johtuen varmaankin flunssasta.

Aamupäivällä saavuimme Brysselin kentälle ja siitä hurautimme hotellille. Onneksi hotellissa oli mahdollisuus aikaiseen sisäänkirjautumiseen ja pääsimme huoneeseen heti. Ajatukseni oli, että olisimme lähteneet katsomaan joulutoria, mutta olo oli sen verran kuumeinen ja flunssainen, että käperryin peiton alle nukkumaan nenäliinapaketin kanssa.

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme pienelle lenkille ja katsomaan reittiä näyttelypaikalle. Olin valinnut hotellin niin, että näyttelypaikalle oli noin 1,5 kilometriä. Eli pääsimme näppärästi kävellen paikalle. Näyttely oli Bryssel Expossa, valtavan kokoisessa messukeskuksessa, jossa on ainakin 11 eri hallia. Hieman ihmetytti, kun missään ei ollut mitään mainoksia tai edes mainintaa siitä, että Expossa on iso koiranäyttely tulevana viikonloppuna. Tuli jo hieman epävarma olo, että onkohan näyttelypaikka vaihtunut tai mistä on kyse. Mutta kyllä näyttelypaikaksi oli ilmoitettu Brysselin Expo.

Palasin hotellille, jätin Miloun sinne ja lähdin käymään kaupassa. Koska meillä oli aamuisin aikainen lähtö, en päässyt hotellin aamupalalle, vaan mukana oli omat puurot ja kahvit ja kaupasta hain lisää evästä.

Sitten takaisin hotellille lepäilemään ja valmistautumaan näyttelyviikonloppuun.

Kahdeksan näyttelyä ja erilaiset näyttelykäytännöt

Tiedossa oli aika kiireinen viikonloppu. Kolmen päivän aikana yhteensä kahdeksan näyttelyä. Siinä riittää Miloulle kipiteltävää kehässä. Koska näyttelyitä oli kahdeksan, otin riskin ja ilmoitin Miloun neljään ensimmäiseen näyttelyyn valioluokkaan ja sunnuntain neljään näyttelyyn veteraaniluokkaan. Jos oikein onni suosisi, Miloulla olisi mahdollisuus sekä Belgian muotovalion että Belgian veteraanimuotovalion titteleihin.

Näyttelyjärjestelyt poikkesivat siitä, mihin olemme yleensä tottuneet. Kaikkina päivinä oli aamupäivällä kansainvälinen näyttely ja iltapäivisin kansallinen näyttely. Lisäksi sunnuntaina oli erikoisnäyttely FCI 1 -ryhmän koirille ja erikoisnäyttely belgialaisille roduille. Kansallisissa näyttelyissä ja erikoisnäyttelyissä ei ollut lainkaan ryhmä- ja BIS-kehiä. Ainoastaan kansainvälisissä näyttelyissä oli ryhmä- ja BIS-kehät päivän päätteeksi.

Yhdestäkään näyttelystä ei saanut kirjallista arvostelua, vaan diplomiin ruksattiin laatuarvosana ja sijoitus. Jos osallistui aamupäivän näyttelyyn, kaikkien piti tulla paikalle klo 8 mennessä, sen jälkeen ei päässyt enää sisälle. Ulos näyttelystä pääsi aina, mutta ei enää sisälle kuin vasta klo 11.45–12.45 välisenä aikana, jolloin tulivat myös ne, jotka osallistuivat vain iltapäivän näyttelyyn.

Lisäksi etukäteen ei tullut mitään kehäkarttaa tai aikataulua, että mihin aikaan oma rotu on kehässä. Oman rodun arvosteluajankohdan näki vasta näyttelypaikalla kehän laidalla olevasta listasta. Sähköinen luettelo julkaistiin aina sillä hetkellä, kun kehä alkoi, ei yhtään aikaisemmin.

Ensimmäinen näyttelypäivä

Aamupuurot ja -kaffet nassuun hotellihuoneessa ja sitten kävelemään kohti näyttelypaikkaa. Oli kiva, kun koko viikonloppuna ei satanut, vaan oli kuivaa ja lämpöäkin riitti noin +10 astetta joka päivä.

Saavuimme expolle ja joka paikassa oli täysin pimeää, missään ei näkynyt ketään ja oli täysin hiljaista. Pieni paniikki alkoi tulla, että missä kaikki ovat. Kello oli jo yli seitsemän ja luulisi, että ihmiset olisivat jo liikkeellä, kun kahdeksaan mennessä piti olla sisällä.

Onneksi vastaan tuli pari poliisia pyörällä, joilta kyselin näyttelystä. He tiesivät kertoa, että näyttely on messualueen toisella puolella, joten minun piti kiertää koko messukeskuskompleksin toiselle puolelle. Onneksi olin varannut ylimääräistä aikaa, koska alue on todella iso. Ilmeisesti en ollut ainoa, jolle ei ollut itsestään selvää, missä näyttelypaikka on, sillä kävellessämme toiselle puolelle ainakin kymmenen autoa pysähtyi kohdallemme ja kyseli, missä näyttely on.

Mutta sieltä toiselta puolelta hulinaa ja häntien huisketta löytyi ja saatoin huokaista helpotuksesta, että oikeassa paikassa ollaan.

Oikea kehäkin löytyi pienen hakemisen jälkeen ja schipperket olivat ensimmäisenä arvostelussa. Kaikkiin kahdeksaan näyttelyyn oli ilmoittautunut 3–9 schipperkeä. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia viikonlopun aikana sekä nähdä erilaisia schipperkejä Belgiasta, Ranskasta, Hollannista ja Liettuasta.

Näyttelyputki alkaa

Ensimmäinen näyttely oli kansainvälinen näyttely (135th BDS CACIB I + Crufts Qualification -näyttely) ja tuomarina meillä oli Jimmie Wu Kiinasta. Vähän jännitti, mitä mieltä tuomari on, kun 8,5-vuotias Milou kipitti valioluokassa. Mutta oikein hyvinhän tuo kipitti ja tuloksena oli:

• VAL-ERI1
• PU1
• VSP
• Serti
• CACIB
• Crufts Qualification 2026

Sitten alkoikin odotus iltapäivän näyttelyyn. Yhdentoista maissa lähdimme ulos ja teimme kunnon lenkin poissa näyttelyhulinasta. Sen jälkeen oli aika palata takaisin.

Iltapäivällä oli kansallinen näyttely (136th BDS CAC I Show) ja tuomarina oli Sonia Kelveri Philippou Kyprokselta. Pikkasen meinasi alkaa vapisuttaa, kun tuomari sanoi ensimmäisenä: ”Minä en pidä tämän tyyppisistä schipperkeistä.” Milou kuitenkin esiintyi hyvin eikä tuomari nostanut esille mitään suurempaa vikaa, vaan antoi erinomaisen. Vaikka Milou ei ollut hänen tyyppiään, se kuitenkin vastaa rotumääritelmää. Tulokseksi saimme:

• VAL-ERI1
• PU1
• VSP
• Serti

Sitten olikin meidän hommat taputeltu ja olimme valmiit palaamaan hotellille. Oli kiva kävellä valoisaan aikaan ja saada vähän valohoitoa. Valitettavasti flunssa ei osoittanut hellittämisen merkkejä, joten loppupäivä meni taas lepäillessä ja kuppinuudeleita popsiessa.

Lauantain näyttelyt jatkuvat

Aamulla oli jälleen aikainen herätys ja tuttuun tapaan aamupuuron ja -kaffen jälkeen oli aika lähteä kävelemään kohti näyttelypaikkaa. Tällä kertaa ei enää tarvinnut jännittää, löydetäänkö perille, kun reitti oli jo tuttu. Päivä toisti edellistä kahden näyttelyn muodossa.

Heti aamusta oli kansainvälinen näyttely (137th Int. Winter Dog Show BDS – CACIB II), joka oli myös Belgian Voittaja 2025. Tuomarina meillä oli Nenad Matejevic Serbiasta. Milou jatkoi tuttuun tyyliinsä ja tuloksena oli:

• VAL-ERI1
• PU1
• VSP
• Serti
• CACIB

Kyllä siinä taas herkistyin ja silmät kostuivat, kun Milousta tuli

Belgian Voittaja 2025

Lisäksi näillä kaikilla näyttelytuloksilla Milousta tuli

Belgian muotovalio

Niin se vaan 8,5-vuotias pikkuinen Milou kipusteli itselleen uuden valio- ja voittajatittelin valioluokassa. Sydän pakahtui onnesta. Kannatti riskeerata ja ilmoittaa Milou valioluokkaan.

Pikkaisessa sumussa lähdimme tekemään tuttuun tapaan päivälenkin näyttelyalueen ulkopuolella ja sen jälkeen maha murisi nälkää. Näyttelypaikalla oli useampi ravintola, joista sai vaikka mitä ruokaa. Söinkin ehkä parhaimman neljän juuston pastan ikinä.

Iltapäivällä oli vielä kansallinen näyttely (138th National Winter Dog Show) ja tuomarina oli serbialainen Dusan Paunovic, joka piti todella paljon Milousta. Hän tuli vielä erikseen kehumaan ja tuloksena oli:

• VAL-ERI1
• PU1
• ROP
• Serti

Olisiko voinut parempaa päätöstä olla Miloun valioluokan näyttelyihin. No, ei olisi voinut.

Iloisena ja onnellisena oli aika pistää kamat kasaan ja lähteä hotellille. Koska pääsimme ajoissa lähtemään, ajattelin, että lähtisimme katsomaan joulutoria keskustaan, kun olokin oli vähän parempi. Mutta kyllä sai joulutori jäädä. Keskustaan päästäkseen olisi pitänyt kävellä ensin 10 minuuttia bussipysäkille, sitten bussilla toiselle pysäkille, siitä 10 minuutin kävely toiselle pysäkille ja taas bussilla lähemmäs joulutoria. Aivan liian monimutkaista. Taksi olisi maksanut noin 70 euroa suuntaansa, joten ei sekään houkutellut. Siispä kaupan kautta takaisin hotellille.

Ilta sujahti nopeasti ja toisaalta oli hyvä levätä sunnuntain koitosta varten. Miloussa alkoi jo hieman väsymys painaa. Tiedossa oli neljä näyttelyä ja kehässä saisi kipittää urakalla.

Veteraaniluokka ja sunnuntain näyttelyputki

Taas oli aikainen herätys ja tuttuun tapaan aamupuuron ja -kaffen jälkeen suunnaksi näyttelypaikka. On kyllä kiva, kun näyttelypaikka on kävelymatkan päässä hotellilta. Ei tarvitse erikseen tehdä aamulenkkiä, vaan se hoituu samalla.

Aamu alkoi kansainvälisellä näyttelyllä (139th BDS CACIB III Christmas Show) ja tuomarina oli Anca Giura Romaniasta. Milou oli veteraaniluokassa, kuten kaikissa päivän näyttelyissä, ja sai tulokseksi:

• VET-ERI1
• VET-ROP
• CACIB-V

Belgiassa ei ole veteraaniserttejä.

Seuraavaksi piti kiirehtiä messuhallin toiselle puolelle, jossa alkoi erikoisnäyttely belgialaisille roduille. Tuomarina oli schipperkejen erikoistuomari Norman Deschuymere Belgiasta. Vähän jännitti, mitä mieltä erikoistuomari on Milousta, varsinkin kun ensimmäisenä hän laski Miloun hännän alas ja sanoi: ”Minun mielestä tämä on ainoa oikea tapa schipperkellä pitää häntää.” Mutta niin se Milou jatkoi tuttuun tyyliinsä tulokseen:

• VET-ERI1
• VET-ROP

Ja näin Milousta tuli:

Veteran Belgian Breed Winner 2025

Kylmät väreet menivät, kun pieni mustani sai uuden tittelin rodun kotimaassa ja vieläpä erikoistuomarilta.

Jaksaa jaksaa

Mutta pitkään ei ehtinyt ilakoida, sillä piti kiirehtiä seuraavaan kehään, jossa oli erikoisnäyttely FCI 1 -ryhmän koirille. Turhaan kuitenkin kiirehdimme, sillä kehäjärjestystä oli muutettu ja ennen schipperkejä oli noin 60 koiraa. Odotteluksi se sitten meni.

Alkoi jo huolettaa, ehdimmekö iltapäivän viimeiseen näyttelyyn, kun arvostelu vain kesti ja kesti. Lisäksi jännitti, miten Miloun käy. Tuomarina oli suomalainen Helin Tenson, joka oli viikkoa aiemmin antanut Miloulle EH:n Helsingissä Voittaja-näyttelyssä, kun Milou köyristi selkään. Kävimme ennen Belgiaan lähtöä fyssarilla ja selästä löytynyt jumi saatiin avattua ja liike parani heti. Mietin silti, muistaako tuomari meidät viikon takaa.

Vihdoin ja viimein schipperkejen vuoro tuli. Kädet hikosivat ja Milou alkoi olla jo aika väsynyt. Pikkasen hän yritti temppuilla liikkeessä, mutta korjasi itse ja tsemppasi hienosti. Tuloksena:

• VET-ERI1
• VET-ROP

Kyllä helpotti. Sen jälkeen oli aika kiirehtiä viikonlopun viimeiseen näyttelyyn. Jaksaa, jaksaa.

Jonkin aikaa piti odotella, mutta aika kului mukavasti schipperketuttujen kanssa jutellen.

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä oli kansallinen näyttely (140th BDS CAC III Christmas Show) ja tuomarina Dagmar Klein Romaniasta. Pikkasen väsymys ehkä näkyi, mutta tuloksena kuitenkin:

• VET-ERI1
• VET-ROP

Siinä vaiheessa tuli oikeasti itku. Kahdeksan näyttelyä takana ja kaiken kukkuraksi Milousta tuli sunnuntain tuloksilla

Belgian veteraani muotovalio

En tiedä, kuinka yleistä on, että koirasta tulee saman viikonlopun aikana sekä maan muotovalio että saman maan veteraanimuotovalio. Ja tämän päälle vielä kaksi uutta voittajatitteliä. Milou ylitti kaikki odotukseni ja toiveeni.

Kunniakierros ja heippa

Työt eivät kuitenkaan vielä loppuneet siihen. Belgiassa on sääntö, että jos koira ei osallistu isoihin kehiin, tulokset mitätöidään, joten vielä piti jäädä odottamaan BIS-veteraanikehää. Onneksi se alkoi melko pian viimeisen kehämme jälkeen. Meinasi polvet pettää, kun kehäsihteeri sanoi, että schipperke menee joukon ensimmäisenä. Minä, joka en edes tykkää mennä isoihin kehiin, jouduin menemään ihan ekana. Ei yhtään kivaa. Mutta jotenkin siitä selvittiin ja tehtiin perinteinen kunniakierros.

Sen jälkeen oli aika sanoa heipat tutuille ja kävellä hotellille.

Hotellilla oli aika pakata tavarat ja valmistautua aikaiseen herätykseen. Taksi tulisi hakemaan klo 4.00 ja sitä ennen piti vielä lenkittää Milou.

Mutkia kotimatkaan

Mutta mutta… Finnair oli päättänyt toisin. Puoli seitsemän aikaan sunnuntai-iltana sain tekstiviestin, että aamulentomme Brysselistä Helsinkiin klo 7.05 on peruttu henkilökuntavajeen takia ja meille tehdään uudelleenreititys. Pieni stressi iski päälle. Ehdin soitella sinne sun tänne ja todeta, että olen jumissa Brysselissä.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen Finnairilta soitettiin. ”Meillä on paikka sinulle maanantain päivälennolle, mutta vapaita koirapaikkoja on vasta keskiviikon lennolle.” Pohdittuamme vaihtoehtoja sovittiin, että he kysyvät Suomesta turvapalveluista, saadaanko erikoislupa, että koneeseen voi tulla kolmas koira. Turvapalvelu on auki vain arkisin virka-aikaan.

Unet jäivät vähiin, kun mietin, ehtiikö pyyntö käsittelyyn ajoissa. Onneksi Brysselissä kello on tunnin jäljessä, joten kun olin siirtänyt taksin tulon klo 8:aan, Suomessa kello oli jo 9. Oli siis mahdollista, että pyyntö ehditään käsittelemään ennen taksin tuloa.

Aamulla seitsemän jälkeen sain puhelun Finnairilta ja pyyntö oli hyväksytty. Pääsimme päivälennolle kotiin. Kyllä siinä ilon kyyneleet tulivat.

Kentällä sain vielä ilouutisen 17 euron voucherista kentän ravintoloihin. Se ei tosin toiminut, joten maksoin aamupalan itse. Muuten paluumatka sujui hyvin ja iltapäivällä saavuimme väsyneinä mutta onnellisina kotiin.

Lopuksi

Tähän on hyvä päättää Miloun huikea näyttelyvuosi. Pitkäaikainen haave Belgiasta ei olisi voinut mennä paremmin. Olen niin kiitollinen, että Milou edelleen tykkää reissata, kipsutella kehässä ja että hän on terve. Saa nähdä, mihin ensi vuonna päästään.

Kuvia matkalta

Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.