Aktiivimallille vaihtoehtoja

Viime päivinä eri kanavat ovat tursunneet aktiivimallista puhujia sekä puolesta että vastaan. On hienoa, kun reagoidaan sitten, kun on jo ”löysät housuissa”. Miksi tähän ei reagoitu jo viime syksynä, kun lakiehdotusta valmisteltiin? Ai niin, piti keskittyä siihen, että saako nelosolutta kaupasta vai ei. No, sehän onkin paljon tärkeämpää kuin ihmisten eriarvoistaminen tässä rakkaassa tasa-arvoisessa Suomessa.

Kirjoitin jo yhden blogin aktiivimallista viime vuoden puolella, mutta nyt ajattelin tuoda muutamia ideoita esille, joilla on vaikutusta työnhaussa eikä ole mikään työttömien rangaistusmalli.

Muutenkin minun on suorastaan mahdoton ymmärtää aktiivimalli puolesta puhujia. Tuntuu etteivät he oikeasti tajua, että kyseessä on epäoikeuden mukainen malli, jossa työtön ei voi vaikuttaa vaikuttaa pääseekö töihin/koulutukseen. Joku muu tekee päätöksen ja työtöntä rankaistaan.

Aktiivimalli on epäoikeuden mukainen malli ja työtön ei voi oikeasti vaikuttaa pääseekö töihin/koulutukseen.

Mutta mitä voitaisiin tehdä toisin? Tässä minun ajatuksiani, jotka eivät vaadi mitään suuria byrokratian rattaiden muutoksia. Suurin muutos pitäisi tapahtua ihmisten asenteissa.

Anonyymi hakemusjärjestelmä

Mikäli työpaikka hakemuksissa ja erilaisissa rekryjärjestelmissä ei kysyttäisi henkilötietoja, valinta haastatteluihin ja sitä kautta työntekijän valinta tapahtuisi oikeasti perustuen ihmisen osaamiseen eikä ihmisen ikään tai nimeen tms.

Ikä

Varmasti suurin osa tietää, että ikäsyrjintä on jokapäivästä toimintaa työhaussa, mutta kukaan ei myönnä tätä, koska syrjintähän on laissa kielletty. Kuitenkin päivittäin saa lukea kuinka kokenut ammattailainen on jäänyt ilman työpaikkaa ikänsä takia. Omakohtaisia kokemuksia kirjoitin blogissani. Mutta kuitenkin tämä ”julkinen salaisuus” on , että mitä enemmän on ikää sitä vaikeampi on sada työtä. Tuntuu todella oudolta ajatusmallilta, että yli nelikymmpinen on jo liian vanha töihin.

Eräässä kekustelussa tästä aiheesta rekrytoinnin ammattilainen sanoo: ”Ei ikäsyrjintää ole, olen kerran haastatellut yli 40-vuotiasta erääseen paikkaan”. Vau! Siis yhtä yli 40-vuotiasta. No, toivottavasti tämä on poikkeus ja tämä ei ole yleinen käytäntö. Tai toinen esimerkki (toivottavasti urbaani legenda), että rekryjärjestelmän hakusana optimointiin määritellään, että kaikki yli xx ikäiset podotetaan pois jatkosta.

Nimi

Tästä minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta onhan se todella huolestuttavaa kuulla ihmisten tarinoita, että ovat vaihtaneet oman nimensä, jotta pääsisivät työhaastatteluihin ja sitä kautta töihin.

Työllisyystilanne

Työttömyys ei ole mikään tarttuva sairaus vaan ihan jokainen meistä voi joutua työttömäksi, milloin vain.

Tämä on myös asia, jonka kaikki varmaan myöntää: työssäkäyvän on helpompi saada uusi työpaikka kuin työttömän. Miksi näin? Veikkaan, että työtön on uuteen työhön erittäin motivoinut ja innokas työntekijä, joka on valmis uuteen tehtävään intoa puhkuen. Lisäksi työtön tekee töitä itsensä ja oman osaamisensa kanssa 24/7. Jatkuva itsensä myyminen ja markkinointi, että olet maailman paras ihminen haettavaan tehtävään ja kiitokseksi saat joko täyden hiljaisuuden tai ”Kiitos, mutta ei kiitos” -viestin on opettavainen kokemus mitä ei työelämässä opi.

Huom! Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että työssäkäyvät eivät kehitä itseään. En muutenkaan tykkää jaotella ihmisiä mihinkään kategoriaan, koska olemme yksilöitä. Senpä takia ihmettelen miksi työn haussa ihmiset pitäisi kategorisoida työttömät / töissä?

Omalta osaltani voi kuitenkin todeta, että viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut sekä itsestäni että ammatillisesti enemmän kuin viimeisinä 1,5 vuotena työelämässä.

Asuinpaikka

Mitä merkitystä on työantajalle missä työntekijä asuu? Jos ihminen hakee jotain työtehtävää, niin eiköhän hän ole jo ennen hakemuksen lähettämistä pohtinut, ett onko työmatka mahdollinen vai mahdoton. En ymmärrä, että työnantaja tekee työnhakijan puolesta päätöksen, ettei palkata tuota, koska hänellä on niin pitkä työmatka. Tästäkin omakohtaisia kokemuksia.

Omaehtoisen opiskelun kannustaminen

Omaehtoisen opiskelun prosessia voisi hieman järkeistää. Nythän se on aivan päätön, kuten aiemmin kirjoittelin. Oikea byrokratian kukkanen. Lisäksi ihmisiä voisi oikeasti kannustaa omaehtoiseen opiskeluun ja mahdollisesti uuden ammatin opiskeluun varsinkin, kun noita työvoimakoulutuksia ei ole riittävästi ja tiedämme aloja, joilla on työvoima pula.

Lopuksi

Tässä muutamia ajatuksia näin alkuun. Muitakin ajatuksia toki on mutta ei nyt kirjoiteta romaania yhdellä kertaa.

Loppukiteytyksenä voisin tämän pitkän kirjoituksen jälkeen sanoa, että työnhaussa on aina kyse ihmisistä.  Muistetaan, että olemme yksilöitä ja meitä ei pidä kategorisoida ja rangaista sen mukaan mikä sattuu olemaan sen hetkinen elämän tilanne. Huomenna roolit voi olla jo toisin päin.

-Malena-

Aktiivimallia tai ei, mikään ei piristä enempää kuin talvinen metsälenkki koirien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: